1. lokakuuta 2014

Kuulumisia ja äidinmaidonkorvikkeista

On lomia ja "lomia". Nyt on menossa "loma". Tämä meinaa lähinnä sitä, että en ole toimistolla, mutta hommaa riittää niin töissä kuin harrastustenkin parissa. Milan kanssa luonnollisesti tulee myös oltua. Hän löysi eilen ensimmäistä kertaa oman jalkansa (ja laittoi sen suuhun).

Pasin chilinen papukeitto

Tänään kävimme kävelyllä koko perheen voimin. Oli ihana syysilma ja taivaalla lensi muuttolintuja. Kävimme juomassa kahvit kahvilassa ja käppäilimme kotiin. Huomenna menen yhteen sparrausjuttuun illalla ja varmaan jumppaan kahvakuulalla ihan pienen jumpan. Pasi on innostunut uudesta proteiinipitoisesta ruokavaliosta ja sitä tulee sitten itsekin syötyä. Tänään söimme jotain papukeittoa (kuva yllä).

Mökkisaaressa

Olimme viikonloppuna mökillä. Oli ihan mielettömän ihanat ilmat. Öisin oli pilvetöntä ja tähdet näkyivät todella hyvin. Näin monta satelliittia ja utuisen linnunradan. Tunsin itseni pieneksi. Rakastan tähtiä. Olen aina rakastanut. Pienenä minusta oli hienoa katsoa kuuta, vähän vanhempana maata yöllä pellolla pahvien päällä (ettei tulisi kylmä kun maa oli viileä) ja katsoa tähtiä yhdessä siskon, isän ja enon kanssa.

Minulla on nyt liikaa asioita meneillään. Olen ahminut innoissani paljon juttuja. Haluaisin olla kaksi ihmistä. Silloin saisin kaikki kiinnostavat jutut tehtyä. Pitää taas priorisoida. Tästä tuli mieleeni Slush. Sinne kannattaa mennä jos on yhtään kiinnostunut startupeista. Se on nykyisin pohjoismaiden suurin startup-tapahtuma. Olen muuten yksi sen perustajista. (Se mainittakoon tässä kohtaa, ettei joku hermostu "piilomainonnasta".)

Kivan kokoinen sieni löytyi mökkisaareltamme

Mila on jo yli 5 kuukautta vanha. Tässä kohtaa vauva (ainakin Milamo) alkaa reagoida ihan eri tavalla. Minusta tuntuu, että hän on jo ihminen eikä vauva. Hän nauraa, haluaa koskea esineisiin (ja repiä minun hiuksiani), osaa möyriä, osaa löytää katseellaan minut nurkan takaa jos puhun. Aamulla hän seurasi katseellaan Papu-kania pitkään. Papua ei kiinnostanut yhtään. :D

Vauva muuttaa asioita monella tavalla. Yksi asia, mikä on muuttunut on suhtautumiseni maailmaan ja etenkin Maapalloon. Pelkään, että maailma menee huonommaksi ympäristöltään ja muutenkin. Pelkään, että lapseni ei voi kasvaa samanlaisessa turvallisessa ympäristössä kuin minä sain. Suomen tilanteesta olen myös huolissani. Me elämme omassa kuplassamme ja olemme koko ajan jäämässä jälkeen. Mietin näitä asioita joka päivä ja sitä mitä voisin tehdä asioille. Monet kaverini, jotka ovat olleet hyväpalkkaisissa tehtävissä ovat muuttaneet ulkomaille. Mietityttää, että ketä tänne jää jos asioita ei saada kuntoon. Siksi kai myös teen sitä työtä mitä teen. Koen, että voin auttaa suomalaisia ja pohjoismaisia yrityksiä.

Milaa kiinnosti persialaismatto

Sitten viimeiseksi äidinmaidonkorvikkeista. Koska korvikkeet ovat herättäneet mielenkiintoa kommenttiosion puolella, halusin nyt nostaa sen aiheeksi myös postauksessani. En suosittele korvikkeita yleisesti, enkä osaa sanoa niiden osalta mikä on paras kaikille. Meille paras korvike on ollut Valion Tuuti. Sain siitä suosituksen eräältä tutultani, joka on perehtynyt aiheeseen enemmän. Testasimme sitä sekä Nania ja Arlan orgaanista korviketta. Tuuti oli ainoa, joka tuntui vauvalle parhaalta. Eli se ei kiertänyt mahassa. Siksi päädyimme käyttämään sitä. Kun yksi toimii sitä jumittuu sitten siihen.
Toinen keskustelu kommenttiosion puolella on liittynyt rokotteisiin. Siihen minulla on kovin lyhykäinen vastaus: tulemme antamaan vauvallemme rokotteita.
Mukavaa iltaa! 

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä sinä oletkin touhukas nainen! Itse kun muistelen tuota pikkuvauva-aikaa, niin lähinnä vaan muistan pyörineeni vauvan kanssa yhteisissä touhuissa. Imetin usein ja öisinkin useamman kerran. Päivällä olinkin sitten aika väsynyt ja kun lapsi nukkui itsekin yritin nukkua.Yhteiset ulkoilut piristi kummasti. Kun iskä sitten tuli töistä, sai hän hoitaa vauvaa, jotta sain välillä kunnolla levätä.

Olet kyllä järjestänyt asianne ihan eri malliin kuin Suomessa on yleistä. Amerikassa taas on myös tapana, että äiti menee nopeasti töihin ja joku muu hoitaa päivisin lasta. Jänskää lukea niin epätavallisesta vauva-ajan arjesta suomalaisessa kulttuurissa!

Kiintoisa myös tuo korvikekokeilutarina. Helposti sitä ajattelisi, että jos korviketta joutuisi käyttämään, niin sitten ehdottomasti jotain luomujuttua. Mutta joo, tärkeintä on varmasti , että korvike sopii lapsen vatsalle. Käytännön realismia.

Mukavaa syksyn jatkoa sulle ja perheellesi! :)

Susa

Jaa blogikirjoitus kavereillesi