27. lokakuuta 2014

Tähän olisi ollut kiva saada joku hyvä otsikko, mutten keksinyt mitään

Milalla on ollut viime viikot todella aktiivista aikaa. Hän ei pysy yhtään paikallaan vaan koko ajan vähtää ja vääntelee. Olemme Pasin kanssa antaneet sille verbinkin: "milaaminen": :D Tietysti se on ihan mukavaa kun hän osoittaa olevansa tarkkaavainen, atleettinen ja utelias, mutta välillä se on haastavaa. Etenkin silloin kun itse tekisi mieli vain heittäytyä sohvalle.

A photo posted by Helene Auramo (@heleneauramo) on

Lauantaina oli siskoni häät ja olimme Pasin kanssa yötä myöten ulkona. Toivottavasti omat hääni voisivat olla samanlaiset, yhtä välittömät ja hauskat. Pidin siellä myös pienen puheen. En ole pitänyt paljon tuollaisia henkilökohtaisia puheita. Pidän lähinnä vaan työjuttujen merkeissä esityksiä ja siksi en oikein innoissani ole puhumassa muualla.


Viikonloppu ja kiireinen viime viikko kostautuivat ja olen ollut ihan älyttömän väsynyt tänään... Ja huonolla tuulella myös väsymyksen takia. Illalla tein Zuny-juttuja. On ollut muuten ihana saada palautetta meidän päivityksistä (mm. Instassa). Niitä on kehuttu ja moni on luullut, että olemme saaneet kuvat jostain. Mutta ei, ne on otettu ihan itse. :)

Nyt menen katsomaat Netflixistä Modernia perhettä. Sinne oli tullut uusia jaksoja! Jeejee!

19. lokakuuta 2014

Mila 6kk:tta, kosinta ja nettikaupan pystytys

Mila on tänään tasan kuuden kuukauden ikäinen. En vaan voi käsittää kuinka nopeasti aika on mennyt. Iltapäivällä meillä oli käymässä lähisukulaisia. Mummo oli tehnyt hienon joutsenkakun. Itse päivänsankari päätti saada aamulla ihmeelliset raivarit (hampaat tulossa?) ja nukahti viitisen minuuttia ennen vieraita. Nukkui sitten puolitoista tuntia putkeen ja kun heräsi aloitti taas saman huutoshown. Sitä se on siiten ollut tänään melkeen koko illankin.



Päivän kohokohta oli se kun vanhempani toivat minulle DVD:n, joka sisälsi vanhoja kaitafilmejä minusta alle vuoden ja kahden vuoden iässä. En ole kaikkia niitä pätkiä koskaan nähnyt ja olin aivan super innoissani. Oli jännä vertailla Milaa nyt ja minua samanikäisenä. Me näytimme hieman samalle pienenä, mutta emme todellakaan ole toistemme kopioita vaikka aika moni sanookin, että näytämme samalle.


Perjantaina minua kosittiin. Sanoin kyllä. :) Tämä kosinta tuli aivan yllätyksenä. Se hetki oli siksi todella kummallinen. Menin niin hämilleni, koska en ollut osannut yhtään odottaa. Myöhemmin illalla ei siksi saatu nettikauppaa pystyyn vaan avasimme sen lauantaina, eli se löytyy nyt täältä: Zunystore.fiInstagramista, Facebookista sekä Twitteristä. On ihanat fiilikset sen suhteen. Nyt me osataan pystyttää nettikauppa ja listalla on heti pari muuta nettikauppaa, mitä pitäisi alkaa työstää. Ne on kyllä hieman helpompia pystyttää, koska tuotteet ovat simppelimpiä. Jos nettikaupan perustaminen kiinnostaa, bloggasin siitä Bloggerialiin oman postauksen.

Jännittävä viikko siis takana. Hyvä viikko kaikinpuolin. Ensi viikko on myös jännittävä, sillä siskoni menee naimisiin. Pitäisi joku puhe ehkä pitää. Olisiko vinkkejä hyvään hääpuheeseen?

16. lokakuuta 2014

Nettikaupan perustamista

Nettikaupan perustaminen on kyllä ristiriitaista puuhaa. Minulle on muodostunut sitä kohtaan sellainen viha-rakkaus-suhde. 

Isäni on maahantuonut koko minun elämäni ajan tavaroita Suomeen ja Suomesta pois. Hän oli 80-luvulla jopa Sanriossa neuvottelemassa HelloKittystä ja sen tulosta Suomeen. Joku muu kuitenkin kerkesi ennen ja isommalla summalla. Muistan kuinka lapsena minua harmitti. Olisin halunnut kaikki HelloKitty-tuotteet. Kenelläkään muulla ei ollut niitä tuohon aikaan Suomessa.

Hieman photoshoppailtiin Zuneja. :D

Kun satuimme Pasin kanssa törmäämään Zuneihin (ovistoppereihin ja kirjapidikkeisiin) Singaporessa, me molemmat ihastuimme niihin. Selvittelimme asioita ja nyt ollaan siinä pisteessä, että sopparit on tehty ja olemme laitettaneet nettikauppan melkein pystyyn. 

Zuny

Tämä on ollut kuitenkin aikamoinen vuoristorata. On pitänyt opetella vaikka mitä juttuja ja hermot on mennyt moneen kertaan. Vuorotellen ollaan oltu valmiita luovuttamaan. Kuitenkin Pasi on jaksanut puskea asiaa eteenpäin ja siksi ollaan tässä. Tänään laitoin sivustolle tileja pystyyn Twitteriin, Instagramiin ja Facebookiin. Huomenna ehkä avaamme sivut ja viilaamme niitä sitten lennosta eteenpäin.

Tämän homman ohella on syntynyt pari uutta nettikauppaideaa. Saa nähdä missä välissä niitä kerkeäisi tehdä. Kerkeekö ollenkaan? Näillä näkymin ei. :D

1. lokakuuta 2014

Kuulumisia ja äidinmaidonkorvikkeista

On lomia ja "lomia". Nyt on menossa "loma". Tämä meinaa lähinnä sitä, että en ole toimistolla, mutta hommaa riittää niin töissä kuin harrastustenkin parissa. Milan kanssa luonnollisesti tulee myös oltua. Hän löysi eilen ensimmäistä kertaa oman jalkansa (ja laittoi sen suuhun).

Pasin chilinen papukeitto

Tänään kävimme kävelyllä koko perheen voimin. Oli ihana syysilma ja taivaalla lensi muuttolintuja. Kävimme juomassa kahvit kahvilassa ja käppäilimme kotiin. Huomenna menen yhteen sparrausjuttuun illalla ja varmaan jumppaan kahvakuulalla ihan pienen jumpan. Pasi on innostunut uudesta proteiinipitoisesta ruokavaliosta ja sitä tulee sitten itsekin syötyä. Tänään söimme jotain papukeittoa (kuva yllä).

Mökkisaaressa

Olimme viikonloppuna mökillä. Oli ihan mielettömän ihanat ilmat. Öisin oli pilvetöntä ja tähdet näkyivät todella hyvin. Näin monta satelliittia ja utuisen linnunradan. Tunsin itseni pieneksi. Rakastan tähtiä. Olen aina rakastanut. Pienenä minusta oli hienoa katsoa kuuta, vähän vanhempana maata yöllä pellolla pahvien päällä (ettei tulisi kylmä kun maa oli viileä) ja katsoa tähtiä yhdessä siskon, isän ja enon kanssa.

Minulla on nyt liikaa asioita meneillään. Olen ahminut innoissani paljon juttuja. Haluaisin olla kaksi ihmistä. Silloin saisin kaikki kiinnostavat jutut tehtyä. Pitää taas priorisoida. Tästä tuli mieleeni Slush. Sinne kannattaa mennä jos on yhtään kiinnostunut startupeista. Se on nykyisin pohjoismaiden suurin startup-tapahtuma. Olen muuten yksi sen perustajista. (Se mainittakoon tässä kohtaa, ettei joku hermostu "piilomainonnasta".)

Kivan kokoinen sieni löytyi mökkisaareltamme

Mila on jo yli 5 kuukautta vanha. Tässä kohtaa vauva (ainakin Milamo) alkaa reagoida ihan eri tavalla. Minusta tuntuu, että hän on jo ihminen eikä vauva. Hän nauraa, haluaa koskea esineisiin (ja repiä minun hiuksiani), osaa möyriä, osaa löytää katseellaan minut nurkan takaa jos puhun. Aamulla hän seurasi katseellaan Papu-kania pitkään. Papua ei kiinnostanut yhtään. :D

Vauva muuttaa asioita monella tavalla. Yksi asia, mikä on muuttunut on suhtautumiseni maailmaan ja etenkin Maapalloon. Pelkään, että maailma menee huonommaksi ympäristöltään ja muutenkin. Pelkään, että lapseni ei voi kasvaa samanlaisessa turvallisessa ympäristössä kuin minä sain. Suomen tilanteesta olen myös huolissani. Me elämme omassa kuplassamme ja olemme koko ajan jäämässä jälkeen. Mietin näitä asioita joka päivä ja sitä mitä voisin tehdä asioille. Monet kaverini, jotka ovat olleet hyväpalkkaisissa tehtävissä ovat muuttaneet ulkomaille. Mietityttää, että ketä tänne jää jos asioita ei saada kuntoon. Siksi kai myös teen sitä työtä mitä teen. Koen, että voin auttaa suomalaisia ja pohjoismaisia yrityksiä.

Milaa kiinnosti persialaismatto

Sitten viimeiseksi äidinmaidonkorvikkeista. Koska korvikkeet ovat herättäneet mielenkiintoa kommenttiosion puolella, halusin nyt nostaa sen aiheeksi myös postauksessani. En suosittele korvikkeita yleisesti, enkä osaa sanoa niiden osalta mikä on paras kaikille. Meille paras korvike on ollut Valion Tuuti. Sain siitä suosituksen eräältä tutultani, joka on perehtynyt aiheeseen enemmän. Testasimme sitä sekä Nania ja Arlan orgaanista korviketta. Tuuti oli ainoa, joka tuntui vauvalle parhaalta. Eli se ei kiertänyt mahassa. Siksi päädyimme käyttämään sitä. Kun yksi toimii sitä jumittuu sitten siihen.
Toinen keskustelu kommenttiosion puolella on liittynyt rokotteisiin. Siihen minulla on kovin lyhykäinen vastaus: tulemme antamaan vauvallemme rokotteita.
Mukavaa iltaa! 

Jaa blogikirjoitus kavereillesi