28. toukokuuta 2014

Tempurin Ombracio-tyyny ja kuulumiset

Pakko vinkata. Ne jotka tuntevat minut, tietävät että olen Tempur-fani. Minulla on Tempurin peitto sekä tyyny ja ilman sitä tyynyä en enää haluaisi enää nukkua. Muistan nuoruudessani erään ystäväni, joka aina raahasi omaa tyynyään mukana kun oli reissuilla. Silloin hieman kummaksuin hänen käytöstään, mutta nyt ymmärrän mistä oli kyse. :) Ja se, miksi tästä on nyt pakko mainita on se, että se on alessa. Tempurin Ombracio-tyyny löytyy nyt Stockmannilta alennuksineen 140 euron hintaan.
Sitten kuulumisiin. Päivät menee nopeesti ja jotenkin sellaisella kaavalla, etten aina oikein meinaa muistaa, mitä edellisenä (tai samana) päivänä on tapahtunut. Päivät ovat samankaltaisia ja kuitenkin erilaisia. Joka päivä olemme pyrkineet lenkkeilemään, tosin tänään sää on ollut niin kamala, ettei kauheasti huvittanut illalla lähteä käppäilemään. Toivottavasti Juhannus ei ole tällainen.




Tänään olin muuten neuvolassa jälkitarkastuksessa ja kaikki vaikutti menneen oikein mallikkaasti. Saan siis aloittaa kevyen juoksun (5.5 viikkoa synnytyksestä). Käväisin hakemassa testiin Suunnon ja nyt aion testailla sitä lenkeillä. Päivällä kävin lounaalla työkavereiden kanssa. Mila jaksoi taas hyvin ja siksi päivä menikin mukavasti. Jännä ja toisaalta hieman pelottavakin tunne muuten se kun oma mieliala on niin riippuvainen Milan mielialasta. Tavallaan aika häiritsevää se kuinka kokonaisvaltaisesti lapsi vaikuttaa. Sitä en kyllä mitenkään voinut käsittää etukäteen.
Nyt Mila istuu Pasin sylissä ja meneillään on nukuttamisoperaatio. Yleensä tässä menee noin tunti. Tämä tunti on omaa aikaa ja päätin käyttää sen ajan nyt kirjoittamalla blogiin. :D
Loppun vielä uusin Lana Del Reyn biisi. Mitä mieltä olette siitä?


Mukavaa viikkoa!

25. toukokuuta 2014

Tavotteita ja ajatuksia tältä viikolta.

Tänään kävimme aamulla äänestämässä ja samalla teimme pienen lenkin. Luin eilen yöllä Sports Ladyn blogia ja sieltä nappasin seuraavan idean: voit sauvakävellä
samalla kun mies työntää rattaita. Kaivoin siis pölyttyneet sauvat esiin ja testasin niitä. Tuntui käsissä. Vitsit kun tuli tajuttua, etten ole tehnyt mitään käsitreenejä sataan vuoteen. Tavoitteena on nyt käydä joka toinen päivä tämmöisellä lenkillä. Lähes aina kun Pasi tulee mukaan.

Muuten en olekaan sitten tänään oikein tehnyt muuta kuin viihdyttänyt Milaa. Syötön aikana katsoin samalla katsoin muutaman leffan. Toinen niistä oli Blackfish-niminen dokumentti miekkavalaista. Trailerin voi katsoa täältä. Kyseinen pätkä löytyi Netflixistä ja voin suositella sitä. Päälimmäisenä jäi mieleen sääli näitä vankina eläviä eläimiä kohtaan ja sitten toisaalta niiden älykkyys. Niiden aivot ovat ilmeisesti osittain kehittyneempiä kuin ihmisten.

On ollut ihana huomata muutaman viikon aikana Milan kehityksessä seuraavia etappeja:

  • Hän pystyy ryömimään vatsan päällä pienellä avustuksella. 
  • Mila pystyy kääntämään päätä kun makaa mahallaan.
  • Mila pystyy ponnistamaan jaloilla maasta kun häntä tukee ilmassa. 
  • Minusta on ihanaa kun hän on nykyisin myös hereillä entistä enemmän. Hän on selkeästi aktiivisempi ja läsnä. Enää arki ei ole ainoastaan pääasiassa syömistä ja nukkumista. Nyt mukana on tämä nk. liveaika. Olen yrittänyt keksiä erilaisia tekemisiä hänen kanssaan, joista itselleni on ehkä mieluisin laulaminen ja hänen liikuttaminen rytmissä. Minusta Mila näyttää tykkäävän musiikista ja rytmistä.


Tässä hieman suunnittelin ensi viikon juttuja. Mitään suurta ei ole tiedossa. Olisi kiva jos saisimme Milan huoneen lopulta järjestykseen ja erään välihuoneen kirjahyllyt seinille. Muutama pakollinen juttu on kuitenkin tiedossa:

  • Ensi viikolla on synnytyksen jälkeinen jälkitarkastus. Se on siis noin kuusi viikkoa synnytyksen jälkeen ja jotenkin minusta tuntuu, että se on kovin myöhään. Tosin en osaa oikein verrata muihin. Minulla olisi kauhea hinku lenkille, mutta se ei taida olla vielä mitenkään mahdollista. Siitä siis ajattelin ensi viikolla kysyä. Haluaisin saada raskauskilot pois elokuun alkuun mennessä. Nyt kun kunto alkaa olla jo hyvä, ajattelin aloittaa plänäämisen tätä tavoitetta silmällä pitäen. 
  • Pitäisi hoitaa ristiäissuunnittelut. Ne lähestyvät parin viikon päästä. Ristiäismekko on hoidossa. Se tulee olemaan sama kuin minulla oli aikoinaan. Myös kastemalja on sama. 

Tämän viikon Hip 3:
1) Suihku. En ole koskaan nauttinut suihkusta niin paljon kuin nyt. Syynä on se, että siellä on täysin oma rauha. Alla esittelyssä lempparisuihkutuotteet tällä hetkellä.
2) Laihtuminen. On ihanaa kun on niin paljon kevyempi kuin loppuraskaudessa. Minulta lähti parissa viikossa kymmenen kiloa. On ihanaa kun voi taas kävellä ilman, että sattuu ja tuntuu painavalle. 
3) Vierailu Oopperan kulisseissa. En ollut koskaan tiennyt, että siellä tehdään kaikki puvut ja lavasteet itse. Pakko päästä Oopperaan. Aivan mahtava kokemus. Alla muutama kuva sieltä ja illalliselta:




Mukavaa ensi viikkoa!


24. toukokuuta 2014

Täydellinen päivä

Tänään Helsingissä oli aivan loistava sää. Aurinko paistoi ja mittarilukemat taisi olla about 27C. Lähdimme Pasin kanssa kävelylle. Aluksi tarkoituksenamme oli suunnata Gallen Kallelan museota kohti, jossa olin ollut kävelyreissulla eilen. Loppujen lopuksi päädyimmekin ainoastaan kiertelemään Munkkivuoressa. Rakastan tätä Helsingin kaupunginosaa ja minua ei yhtään haittaisi joskus asua siellä. 
Sattuikin mukava yllätys. Helsingissä olikin siivouspäivä. Tämä tarkoitti sitä, että pihoilla oli kirppiksiä. Ostimme muutamilla euroilla Milalle vaatteita ja parit taulunkehykset. 
Istuimme Milan kanssa kahvilassa. Tuntui kuin olisi ollut lomalla jossain etelässä. 
Myös Munkkivuoren ostarilla oli joku juhla ja oli ihana nähdä niin paljon hyväntuulisia ihmisiä nauttimasta kesäpäivästä. Extempore kävimme ottamassa Milalle myös passikuvat. Eli seuraavaksi passinhankintaan ja sitten voimmekin aloittaa reissaamisen. Ensimmäisenä matkakohteena on luultavasti Tallinna, mutta haaveilemme Etelä-Euroopan matkasta ja loppuvuodesta Aasian reissusta. Viime jouluna olimme Malesiassa, Singaporessa ja Thaimaassa. Joku samansuuntainen matka olisi ihana. Toisaalta haaveilen Japanista, Hong Kongista ja Taiwanista. Mutta saa nähdä miten käy, hieman katsomme vielä miten Mila tulee käyttäytymään seuraavina viikkoina ja kuukausina. Jos kaikki menee yhtä hyvin kuin tähänkin asti, niin silloin reissu on mahdollinen jo melko pian.
Iltapäivällä kävimme vielä kavereilla grillaamassa. Söin siellä aivan superhyvää porkkanakakkua, jonka resepti oli poimittu Lähiömutsi-blogista. Sitä pitää testata. 
Illalla meille viritettiin kisastudio. Mila nukkui tyytyväisenä ja toivottavasti hän herää seuraavaksi syömään puolen yön aikaan. Se tarkottaisi, että sitäseuraava ruokailu on noin neljän aikaan. Minä saisin nukkua kunnolla. <3

Tänään minulla on ollut sellainen jännä tunne, että olen unohtanut jotain tärkeää. En muista mitä ja se tunne on todella ärsyttävä. Toivottavasti se ei ole mitään todella suurta. 

21. toukokuuta 2014

Raskaana ja äityislomalla oleva yrittäjä

Toimistovierailut on nyt koettu Milan kanssa hänen täyttäessään kuukauden. Niiden onnistumisprosentti on toistaiseksi ollut 50% (N=2). Ensimmäisellä kerralla Mila nukkui koko vierailun ajan, paitsi välillä söi 20 minuuttia. Toisella kertaa hänen kanssaan tuli sitten seurusteltua koko aika ja nukkuminen ei kiinnostanut ollenkaan. Mutta kivaa oli!

Kun sain tietää olevani raskaana, aloitin netissä metsästyksen, jonka tavoitteena oli löytää ohjeita siihen miten yhdistää yrittäjyys ja vauva. Tulokset olivat siinä suhteessa heikot, etten löytänyt hyviä lähteitä. En löytänyt sellaisia henkilöitä, joiden tilanne olisi ollut juuri sama kuin minulla. Suurin apu tuntui löytyvän ulkomailta ja etenkin kirjojen muodossa. Ostin jopa Darla DeMorrow:n kirjan nimeltä "The Pregnant Entrepreneur". Se toi jotain pientä lohtua minulle kun se oli postissa matkalla luokseni (tuntui, että olin etenemässä tässä projektissa). Sen hyödyt olivat kuitenkin loppujen lopuksi minimaaliset. En saanut kirjasta oikein mitään sellaista irti, mitä olisin halunnut. Mitä sitten halusin? Ehkä jotain vastauksia ja selviytymiskeinoja.


Mitä olen sitten oppinut vauva-arjen ja yrittäjyyden yhdistämisestä?
9 kuukautta on hyvä aika saada asioita suunniteltua (niin paljon kuin niitä nyt yleensäkin voi suunnitella. Eli suunnitelmat menevät kuitenkin uusiksi. Esimerkiksi minun vauvani päätti tulla ulos kaksi viikkoa etuajassa. Se oli oikeasti kaksi viikkoa omia suunnitelmiani etuajassa.) Tämä aika on tärkeässä roolissa. Sinun tulee tehdä päätöksiä kuinka hoitaa se aika kun olet poissa ja toisaalta miten varmistaa, että palattuasi töihin, homma alkaa heti rullaamaan. Itselläni tämä merkitsi töissä tehtävien uudelleenorganisointia ja toisaalta monien palaverien sopimista vasta kuukausien päähän, siihen kun itse olisi jo takaisin maisemissa.
Käsityksesi ajasta tulee muuttumaan. Kun ennen tarvitsit sähköpostin lähettämiseen viisi minuuttia, nyt se voi viedä 4h kun et vain pääse lähettämään sitä. Päivä menee hetkessä.
Älä ota itsellesi liikaa työtä/vastuuta äitiysloman ajaksi. Se hajoittaa jos et pysty takaamaan samaa laatua kuin ennen (näin ainakin minun kohdallani). Vauvalla on oikeus sinun aikaasi. Mikä on vauvasi tunnin hinta jos se menee töihin? Nämä kaksi lausetta sai minut pysähtymään. Totta kai silloin kun hän nukkuu voit tehdä mitä haluat, mutta hänen nukkumisajankohdistaan ei ole mitään takeita. Joskus hän voi nukkua neljä tuntia putkeen. Joskus taas koko päivä menee valveillaoloon, itkuun ja syöttöön.
Vauvalla on vaikutus liiketoimintaasi. Se tulee hyväksyä. Ja se on ok. Itselläni on hyvä tilanne siitä syystä, että pystyn tekemään töitä myös etänä ja minulla on tiimiä, joka pystyy tekemään töitä itsenäisestikin. Yksityisyrittäjillä tilanne on toinen.
Aivosi toimivat eri tavalla. Yrittäjänä olen totuttanut aivoni prosessoimaan paljon tietoa nopeassa ajassa ja hallitsemaan monia asioita samanaikaisesti. Vauva-arjessa aivot ovat toisella tavalla rasituksen alla (monelle unen puutteen takia). Itselleni on ollut haastavaa se, että en voi käyttää aivojani samalla tavalla kuin ennen. En voi paneutua haastaviin tai luoviin projekteihin, jotka ovat olleet minulle aina onnentuojia. Kai se voisi olla verrattavissa siihen, ettei harrastaisi liikuntaa kun on tottunut aiemmin joka päivä näin tekemään.

Näitä ajatuksia tänään. Onko minulla kohtalotovereita? 

11. toukokuuta 2014

Ensimmäinen äitienpäivä ja ajatusvirtaa

Heräsin aamulla siihen, että Mila saapui onnittelemaan. Eihän se tietysti osaa vielä oikeasti onnitella, mutta paljon asiaa sillä tuntui olevan. Isä oli pukenut sille uuden puvun, jonka saimme perhetutuilta lahjaksi. Mila näytti juhlavalle. Maailman ihanin hetki. Kiitos siitä.

Ei sitä vieläkään oikein ymmärrä, että Mila on oma lapsi. Aika usein vain katson häntä ja mietin, että hän on minun lapseni ja en silti pysty käsittämään sitä. Milloinkohan sen voi ymmärtää? Voiko sitä edes oikeasti käsittää, että hän on osa minua ja että hän on asunut minussa sen lähes yhdeksän kuukautta. Ja mitä sitten tapahtuu kun sen ymmärtää? Onko sillä merkitystä?

Eilen illalla mietin, että minkälainen luonne Milalla on. Sitä oli aika vaikeaa määritellä. Mietin, että miksi edes yrittäisin määritellä. Mikä sen tarkoitus olisi? Mila on Mila ja hän muuntuu joka päivä.

Kuten voi huomata, aikaa on mennyt pohdiskeluun ja asioiden pyörittelyyn. Sitä se vauva minun kohdallani tuntuu teettävän. Aikaa ei olekaan tehdä niin paljoa töitä tai muita projekteja. On siis aikaa vain olla ja ajatella. Tietysti usein ajatuksia värittää tietty väsyneisyyden sumu. Ehkä se vaan hämmentää soppaa. Ehkä niin on hyvä.

Monet sanovat, että huolten määrä kasvaa kun lapsi syntyy. Minulla ei ole ollut suuria huolia hänen suhteensa. En jatkuvasti käy katsomassa hengittääkö hän tai muutenkaan en höösää. Mila on tullut mukaan meidän elämäämme, osaksi sitä. Mila kulkee meidän mukana ja haluan tarjota hänelle virikkeitä myös ulkomaailmasta. Tietysti kaikki asiat eivät enää ole niin kuin ennen. En voi ajatella pelkästään itseäni. Toisaalta kovin pitkään olen jo ajatellut myös muita kuin pelkästään itseäni tai läheisiäni. Olen tehnyt näin esimerkiksi yritysteni kautta. Ne ovat tavallaan rajoittaneet elämääni jo pitkään. Ehkä siksi tämä uusi rajoittava tekijä ei tunnu niin rajoitukselta. Ja onhan se palkitsevaa. Kun Milan hymyili tällä viikolla ensimmäisen kerran, se tunne oli maailman ihanin. Vauvan hymyssä on aito onni. Se ei esitä.

Olen ollut nyt kolme viikkoa kotona. Sopiiko se minulle? Kyllä ja ei. On ollut hauska olla kotona ja olen nauttinut hetkistä Milan kanssa, mutta en näe itseäni täällä pitkään. Minulle ei vain riitä kotona oleminen. Mieleni kaipaa ärsykkeitä. Kaipaan älykkäitä keskusteluja, työkavereita ja mielenkiintoisia projekteja. Huomaan kaipaavani luovuutta ja aivoille älyllisiä haasteita. Etenkin flown saaminen on vaikeaa kotona, sillä vauva voi keskeyttää koko ajan. Se on harmillista siksi, että olen opetellut viimeiset vuodet tekemään töitä flow-tilassa. Käytännössä ilman flowta minä en saa asioita hyvin tehdyksi tehokkaasti. Olen ehkä kolmen viikon aikana ollut kerran flowssa. Silloin Mila nukkui kolme tuntia putkeen ja jotenkin tiesin sen nukkuvan pitkään. Olen jopa alkanut kyseenalaistamaan sitä, että onko flown harjoittelusta ollut edes niin paljon hyötyä, kun tässä uudessa todellisuudessani sen opettelu on ollut pikemminkin haittatekijä.

Äitiysloman ohella olen myös onneksi saanut tehdä töitä jonkin verran. Esimerkiksi tänään on tarkoitus tehdä noin neljä tuntia hommia. Töiden teko on paljon hauskempaa kuin kotityöt. Olenkin joutunut toteamaan, etten ole hyvä kotitöissä. En jaksa kiinnostua kodin pikkuisista askareista samoin kuin monesta muusta asiasta. Jos minulla olisi voimakkaampi pesänrakennusvietti tämä olisi varmasti kivaa aikaa kun voisin panostaa kotiin kerrankin aivan täysillä. Valitettavasti niin ei vain koskaan ole ollut eikä tule olemaan. Ja se ei haittaa. Olen silti äiti ja Milalle se paras, hänen ainoa äitinsä.

9. toukokuuta 2014

Perheessämme on uusi jäsen

Blogissa on ollut hiljaista, sillä Mila syntyi kolme viikkoa sitten. Hieman etuajassa siis. Äiti ja isä ovat onnellisia ja kaikki voivat hyvin.



Jaa blogikirjoitus kavereillesi