30. tammikuuta 2013

Missä sitä on luurattu?


Hello! Täällä ollaan taas. On ollut pieni breikki kaikesta. Olen ottanut hieman etäisyyttä erinäisiin asioihin, joista yksi on Helsinki. Eli asun nykyään Espoossa, Pohjois-Tapiolassa. Olen siis päätynyt takaisin kotihuudeille. :) Muutin pari viikkoa sitten ja vasta viime viikonloppuna sain avattua kaikki pahvilaatikot. Lamput makaa edelleen lattialla ja pesukone puuttuu. Mutta täällä on kuitenkin kaikki mitä tarvitsee, että koti tuntuu kodilta.


Kaverini Oltsun äiti kävi täällä eilen ja hän sanoi, että tämä on aivan minun näköiseni paikka. Ja siltä se tuntuukin, se tuntui heti kodilta kun astuin sisään kynnyksen yli. Niin ja huippua on luonto. Täällä on hiihtolatu aivan vieressä ja lintuja joka puolella. Tänään näin harakan ja mietin, että en ollut Kalliossa niitä nähnyt varmaan koskaan. Pica pica on oikeastaan aika kaunis lintu. Se oli muuten lempinimeni kun olin töissä kultasepänliikkeessä aikoinaan (olin niin innoissani kaikesta kiiltävästä tuohon aikaan).


Sitten ikävimmistä ikävimpään uutiseen. Kaksi rakasta kaniani (Puputsu ja Luna) kuolivat viime viikolla. Nyt minulla on siis enää Papu-kani. Onneksi sentään yksi. Papu on tästä muutoksesta jopa tyytyväinen, sillä hänestä tuli nyt paikan kuningatar. Minähän olen hänelle se palvelija. :D


Tässä siis syitä blogihiljaisuuteeni. Jotenkin positiiviseen blogiin ei ole viitsinyt tulla niiskuttamaan. Nyt kun minulla on parempi olo, on täällä taas mukava vierailla. Blogini kun on toiminut minulle aina piristäjänä. Siitä kuuluu kiitos tietysti lukijoilleni, joilta olen vuosien aikana saanut vaikka mitä tsemppiä ja positiivisia kommentteja.


Aika siis aloittaa alusta. Kun yksi ovi sulkeutuu, niin uusi aukeaa. Uskon, että tulevaisuus on valoisa ja yllätyksiä täynnä. En itse asiassa malttaisi odottaa mitä tuon oven takana odottaa... Mitä teille kuuluu?

Jaa blogikirjoitus kavereillesi