26. lokakuuta 2012

Mikä on paras kamera bloggaamiseen?

Kamera. Se on syypää blogihiljaisuuteeni. Niin olen itselleni selittänyt jo useita päiviä. "Ei tuolla saa mitään hyviä kuvia otettua" ja "muiden kuvat on niiiiiiin paljon hienompia". Noh, syy ei oikeasti ole kamerassa vaan minussa. En vain osaa kuvata niin hyvin kuin haluaisin. Minulla on Panasonic DMC-GF1 ja se on ihan hyvä kamera (vaikka se putosikin heti ensimmäisenä päivänä kiviportaat alas ja pieni palanen irtosi siitä). Se on ihan hyvä, vaikka sen suojus putoaa aina ja sitten sen linssi on laukussa ilman sitä. Se on oikeastaan hieman reppana, sillä en osaa arvostaa sitä vaikka minussa on vika.


Jos ostaisin uuden kameran, niin mikä kannattaisi ostaa? Ja mitä kannattaisi tehdä vanhalle? Vaihtoehtoja on muutamia. Yksi on varmaan se, että myisin vanhan kameran. Toinen on se, että lahjottaisin sen StyleLovingin Puolan toimistoon. Kolmas on se, että lahjottaisin sen Pakistaniin työntekijälleni. Tai ehkä isälleni, tai siskolleni tai äidilleni.
Ja sitä edellinen kamerani... Se on vieläkin kaapissani. Muistin juuri... Ehkä se kannattaisi lähettää Pakistaniin. Turhaan se on tuolla laatikossani muiden piuhojen ja vempaimien keskellä.
Joskus yksi bloggaamisen parhaista puolista on se, että täällä tulee ajateltua ääneen ja keksittyä jotain uutta. Tämän postaukseni keksintö oli se, että vanha kamerani lähtee Pakistaniin. Ehkä Anam keksii sille käyttöä tai löytää jonkun henkilön, joka ilahtuisi siitä.

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

En osaa antaa suosituksia tuohon kamera-asiaan. Minusta blogin sisältö ,ja jopa syvällisyyskin mielellään, ovat kuvien tasoa paljon tärkeämpiä juttuja. Tietty kuvatkin tuovat piristystä tekstiin ja tekevät lukemisen mukavammaksi.Itse en kuitenkaan koskaan valitse lukemiani blogeja kuvien tason perusteella. Voi olla, että jotkut tekevät niin.

Toivoisin , että vastaisit kysymykseeni, jonka jätin joku aika sitten eli: "Millon sie ehtisit ja jaksaisit kirjoittaa sen lapsettomuusaihetta käsittelevän lupaamasi kirjoituksen? Oon kovasti ootellut sitä ja varmaan moni muukin."

Olisi tosi kiinnostavaa, jos kirjoittaisit aiheesta kokonaisen postauksen kuten taannoin lupasit.

Kivaa viikonloppua! :)

HelloHelene kirjoitti...

Moikka! :) Se kirjoitus on ollut jo hetken aikaa tuossa drafti-puolella, mutten olen sitä oikein uskaltanut/halunnut julkaista syytä tai toisesta. Ehkä tsemppaan ja pyydän lopulta Tepolta siihen luvan... Siihen se on oikeastaan jäänyt ja sitten omiin ajatuksiini, että kuinka henkilökohtaisia juttuja haluan tänne laittaa.

Anonyymi kirjoitti...

Ymmärrän.

Toisaalta blogiin tulee ihan eri tavalla syvyyttä, kun bloggaaja uskaltaa ja haluaa kirjoittaa itseään syvästi koskettavista asioista suhteellisen avoimesti. Alunperinhän itse esittelit yhdeksi blogisi teemoista ja aihepiireistä tuon teidän aiemmin suunnittelemanne adoption. Mikäli se nyt sitten viivästyy tai ei toteudukaan, niin tahaton lapsettomuus on kyllä yksi koskettavimpia teemoja, joihin olen blogimaailmassa törmännyt. Monet kokevat myös terapeuttiseksi kirjoittaa tälläisistä teemoista.

Ja lukijoita (ainakin itseäni) jäi mietityttämään monet avaamasi teemat, jotka eivät sitten jatkuneetkaan.

Esim juuri se, että jos naimattomuus on adoptointia hankaloittava asia, niin miksei sitten voisi mennä naimisiin? Eikö parin tulisi jo yhdessä adoptiota hakiessaan olla todella sitoutunut toisiinsa. Ja mikäli pari on jo aidosti ja syvästi toisiinsa sitoutunut ja valmis vanhemmiksi, niin eikö siinä tilassa olla jo henkisesti valmiita avioliittoonkin?

Monia muitakin kysymyksiä heräsi. Niistähän jo kirjoitin kuukausia sitten kommentteihin.

Meitä lukijoita on moneen junaan. Osaa kiinnostaa pinnallisemmat jutut, päivän syömiset ja liikunnat sun muut. Osa kiinnittää aina enemmän huomiota ns isoihin asioihin, arvoihin ja psykologisiin näkökulmiin. Ne jäävät sitten mietityttämään.

Niin, helpostihan bloggaaja voi aluksi lähteä kirjoittelussaan myös polulle, jota ei loppujen lopuksi uskalla tai haluakaan jatkaa. Lukijoita se voi harmittaa, mutta tietty bloggaajan pitää aina myös ajatella, mikä on itselle ja läheisille parhaaksi ja mitä henkisesti jaksaa ja mikä tuntuu hyvältä ja mikä liian paljastavalta.

Saa sitten nähdä mihin avoimmuuden tasoon päädyt ja mikä sinulle siis sopii. Itsestäni olisi kiinnostavinta lukea kaikkein isoimmista ja koskettavimmista elämän jutuista. Pelkät luettelot mitä on tullut tehtyä ja mitä seuraavaksi aikoo tehdä eivät niin kovin kiinnosta. Monia varmastikin kyllä.Joka tapauksessa odottelen kiinnostuksella tulevia bloggauksiasi :)

elie saab kirjoitti...

Omasta mielestäni kuvat ovat kyllä ehdoton suola blogeissa joten toivottavasti löydät hyvän kameran =)

Anonyymi kirjoitti...

Omasta mielestäni blogin sisältö on blogin suola... ei oo paljoo sisältöä tullut viimeaikoina.

Anonyymi kirjoitti...

Minua inspiroivat kuvat eniten ja siihen päälle sopivaa sisältöä, a vot!

Anonyymi kirjoitti...

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että lapsettomuudesta ei tarvitse kirjoittaa blogissa. Kyse ei ole kenenkään muun asiasta kuin sinun ja kumppanisi välisestä asiasta eikä sitä tarvitse muiden spekuloida. Jos olet luvannut aikaisemmassasi tekstissä tätä asiaa puida, on fiksua sanoa ettei nyt ole sen aika. Kyse on kuitenkin niin henkilökohtaisesta asiasta niin ymmärrän 100% ettet halua siitä kirjoittaa. Lukijoiden tulee suhtautua hiukan kärsivällisemmin ja hienovaraisemmin. Suosittelen että pidä vaan oma seksuaalisuus ja siihen liittyvät asiat pois blogista. Jos päätätte joku päivä esim adoptoida, on ihan eri asia kertoa siitä kuin käydä läpi omaa pahaa oloa lapsettomuudesta. Lapsettomuus tuo parisuhteeseen oman haasteensa eikä sitä tarvitse kenellekään tuntemattomalle spekuloida.

Jaa blogikirjoitus kavereillesi