16. syyskuuta 2012

Olet hyvä sellaisena kuin olet

Olen jäänyt koukkuun palveluun nimeltä Quora, jossa voi kysyä mitä vaan ja itseäsi viisaammat ihmiset vastaavat sitten näihin kysymyksiin. Itse en ole vielä yhtään kysymystä kysynyt, mutta olen lukenut varmaan satoja kysymyksiä ja vastauksia. Tänään olen ollut kiinnostunut muurahaisista ja kärpäsistä. Käripäsistä lähinnä pienimuotoisen kärpässeurueen valloitettua keittiötämme. Noh, ei hätää, heidän valtionsa on kukistumassa ja Helen & Tepon valtakunta voitossa. Hyväksi aseeksi osoittautui ovela etikkalasi, johon lisäsimme yhden pisaran Fairya.

Tämän lisäksi mieleni on täyttynyt erilaisista ajatuksista ihmisyydestä ja siitä mitä me ihmiset tunnemme, ajattelemme ja mikä ohjaa meitä. Erityisesti mikroskoopin alle olen laittanut itseni. En tiedä onko tässä nyt jokin kolmenkympin kriisi vai mikä kun mietin näitä asioita enemmän. Siksi tuo NLP-pohdiskelukin tuntuu uppoavan minuun niin hyvin.

Tästä seuraakin mukava aasinsilta… Olin nimittäin viime maanantaina sillä NLP-kurssilla, josta kerroin aiemmin. NLP on minusta kaikinpuolin erityisen mielenkiintoinen juttu. Ennen kuin NLP-Opiston Eevi kutsui minut heidän kursseilleen, ei minulla ollut sen kummempaa tietoa siitä, mistä tässä kaikessa on oikein kyse. Pikkuhiljaa on tämä NLP-sipuli alkanut kuoriutua ja olen entistä enemmän ymmärtänyt sitä kuinka minun ja muiden ajatukset toimivat. Tämä kurssi on ollut siis enemmän sitä varten, että olen antanut itselleni aikaa tutkia mieltäni ja jo ensimmäisellä kerralla minulle tuli oivalluksia itsestäni.

Eevi sanoi, että hänestä ihmiset joko pelkäävät tai rakastavat. Nuo ovat hänen mukaansa kaksi tunnetta, josta sitten kimpoaa muut tunteet (korjaa Eevi, jos ymmärsin väärin). No joka tapauksessa minä jäin miettimään tuota pelkoa. Yksi asia, mistä viime kerralla puhuttiin ja mikä iski minuun oli erilaiset pelot, joita kohtaan ja joita en kohtaa. Olen tullut siihen tulokseen, että minua ei enää pelota samat asiat kuin monia muita. Minä en esimerkiksi pelkää yritysten epäonnistumisia tai heittäytymistä uusiin asioihin. Olen jotenkin saanut kovetettua itseäni noita vastaa melko hyvin. Onko se sitten hyvä vai huono asia, sitä en osaa sanoa.

Mitä odotan ensi NLP-kerralta on oikeastaan vain se, että haluan oppia tuntemaan itseni paremmin. En halua niin paljoa oppia siitä, miten voin muihin vaikuttaa, sen sijaan haluan oppia omaa käytöstäni ja siten muuttaa joitain asioita itsessäni kuten stressiäni, joka aika ajoin aina pyörähtää kuvioihin. Tänään en ole ollut stressaantunut, mikä on hieman yllättävää. Päivän kulkuni on ollut jotakuinkin seuraavanlainen: Aamulla hieman siivosin, söin aamupalaksi puuroa ja sitten lähdin tapaamaan bisneskumppaniani. Haimme kahvia Torrefazzionesta (joo, juon nykyisin aina silloin tällöin espressoa kun kerta IIN-kouluni perustajakin juo, hehe), sitten kävimme syömässä Emmyssä. Söin hyvää kaalisekoitusta. Oikeasti erityisen hyvää kaalisekoitusta sechuanpippurien kanssa. Sieltä suuntaismme hänen kotiinsa ja teimme töitä hetken. Nyt olen eräässä Kampin toimistossa, missä teen töitä, kirjoitin erään pitkän sähköpostin ja sitten aloin kirjoittamaan tätä.



Jotenkin viime aikoina olen tullut siihen tulokseen, että lopetan itseni jatkuvan kehittämisen lukemalla erilaisia opuksia jne. ja keskityn enemmänkin tähän hetkeen. Tähän ajatukseen on vaikuttanut paljon ystäväni Laura (jonka blogi sulkeutui hetki sitten). Keskityn vain tekemään sitä mistä nautin ja elämään tässä hetkessä. Yritän unohtaa kaiken maailman stressijutut ja sellaisen pakonomaisen ajattelun "sinun-tulee-tehdä-sitä-ja-tätä, jotta olet hyvä". Olet hyvä sellaisena kuin olet. 

4 kommenttia:

Laura kirjoitti...

Hyvä kirjoitus Helene! Samoin koitan itse muistaa aina, että olen myös juuri siinä missä kuuluukin. Asiat tapahtuvat kyllä ajallaan juuri silloin kun pitääkin :)

VilmaP kirjoitti...

Hei Helene!

Kommentoin ihan liian harvoin blogiisi, siihen nähden, kuinka usein tätä luen ja kuinka paljon olen saanut blogistasi irti.

Kirjoitat ihanan rehellisesti ja olen saanut sinulta hyviä vinkkejä.

Voin myös samaistua sinuun monessa jutussa paljon, esimerkiksi tämän postauksen teemat ja jatkuva itsensä kehittäminen (ja sen tuoma stressikin) liippaavat läheltä.

Muun muassa näistä syistä sulle on tunnustus mun blogissa:

http://www.lily.fi/juttu/kukat-kukkivat-kastelemalla-tunnustus

Mukavaa viikonloppua,
Vilma

Anonyymi kirjoitti...

Hei Helene!

Millon sie ehtisit ja jaksaisit kirjoittaa sen lapsettomuusaihetta käsittelevän lupaamasi kirjoituksen. Oon kovasti ootellut sitä ja varmaan moni muukin.

Mukavaa viikonloppua!

Anonyymi kirjoitti...

Hello Helene!
Onko ollut kiirettä vai mikä, kun blogissa on nyt ollut niin hiljaiseloa? Olen käynyt aina välillä kuikulemassa, josko olisi jotain ilmaantunut. Mitä kuuluu ja miten menee? Kivaa syksyn jatkoa! :)

Suvi

Jaa blogikirjoitus kavereillesi