22. elokuuta 2012

Olemisen sietämätön vaikeus

Tänään halusin vain olla (kiitos inspiksesta taas Lauralle). Tässä siitä hieman videoklippiä. :)
Heti videon jälkeen olin puoli tuntia. Tuijotin mattoa ja seiniä ja vain mietiskelin kaikennäköistä. Oli loppujen lopuksi ihanan terapeuttista... Voin siis suositella. :)





Heti olemisen jälkeen kävelin keskustaan, missä tapasin Annan. Kävimme piiiitkällä kävelyllä. Näin kuusia, joiden oksat oli kuin kissan häntiä ja sitten kauniita hevosia. Tämä oli kaikin puolin ihanan rauhallinen ja onnellinen päivä. Tulin myös oppineeksi yhden asian itsestäni: Olen maailman jaarittelevin kertomaan juttuja... Sain hyvät naurut siitä muutamaan otteeseen. :-D
Huomenna menen aamulla Subille raatipuuhiin, perjantaina onkin aamulla se kasvohoito (jota odotan aivan kympillä!!!) ja illalla teatteri Tepon ja muutaman kaverin kanssa. Huomenna taidan saada postissa myös uutta tofua testiin... Joten illalla pitää valmistaa sitä. :)
Elämä tuntuu mukavalle kun sen täyttää pienet kiinnostavat piristykset. Aina niitä ei vain huomaa... Vasta nyt kun kirjoitin nuo ylös, tajusin että seuraavat päivät tulevat varmasti olemaan jännittäviä.

2 kommenttia:

Myy kirjoitti...

Olen huomannut saman jutun kaupungissa... Siksi käynkin maalla säännöllisesti.

HelloHelene kirjoitti...

Hei Myy! Samaa olen miettinyt... :) Pitäisi käydä mökillä useammin. :)

Jaa blogikirjoitus kavereillesi