24. heinäkuuta 2012

Ympäri käydään ja yhteen tullaan

Piti käydä testaamassa tuota Wordpressiä ja se ei nyt sitten ollut oikein sitä mitä halusin juuri tältä blogiltani. Valitsin itselleni sellaisen valmiin alustan, jota en sitten saanut oikein räätälöidyksi omanlaisekseni ja juuri HelloHeleneen sopivaksi (ainakaan omilla koodaustaidoillani)... Tämän lisäksi minulla oli suuria ongelmia spämmin kanssa ja kommentteja hukkui ties minne... Eli palaan takaisin Bloggeriin ja käytän tuon pohjan sitten toiseen blogiini. Eli takaisin kotona ollaan... Tai siltä tuntuu. :)
Seuraavaksi hieman kuulumisia:Viime viikot tai kuukaudet ovat olleet elämässäni melko erikoista aikaa. Tai poikkeavaa normaalista. Olen kai etsinyt jotain, joka sitten löytyi ihan nenän alta. Olen paiskinut töitä hullun lailla ja toisaalta ollut lomalla (Santorinissa). Elämässäni monet asiat menevät pyrähdyksissä ja äärilaidasta toiseen. Se on kyllästyttänyt ja toisaalta olen alkanut vasta nyt hyväksyä sitä piirrettä itsessäni. Se piirre on hyvästä mikäli sitä osaa hallita. Hallitsemattomana se on enemmän tai vähemmän katastrofi omalta osaltani.
Olen myös kiitollinen. Olen saanut itselleni sellaisen elämän kuin olen toivonut ja oikeastaan vielä enemmänkin. Tästä huolimatta elämäni "ihanuus" on arkipäiväistynyt. Hetken olin ihan tyytyväinen ja laiskottelin onnellisena. Sitten taas kehitin itselleni uudet portaat kohti seuraavaa kerrosta. Kai tarvitsin tämän pienen lepäämisen nykyisessä kerroksessani, jotta jaksaisin taas astella kohti ylämäkeä. Jotta pääsen seuraavaan kerrokseen, se vaatii minulta entistä enemmän ponnistelua. Hetken mietin jopa sitä, riittääkö rahkeeni, onko minusta siihen ja eikö tämä nykyinen taso jo riittäisi... Eli epäilys astui kuvioon mukaan. Omien kykyjen epäily on idioottimaista ja se ei vie eteenpäin kuten tänään juuri keskustelin Lauran kanssa iltapäivällä.
Päätös on kuitenkin tehty. Toivottavasti en ala epäröidä... Olen nyt alkanut taas astella seuraavaan kerrokseen. Jos kaikki menee kuten suunnittelin, seuraavat kaksi vuotta tulevat olemaan elämäni toistaiseksi parhaimpia ja rankimpia vuosia ikinä. Eli nyt on akut ladattu (niin paljon kuin annoin itselleni aikaa) ja koitos alkakoon. Olen valmis.

Loppuun vielä yksi lemppareistani tällä hetkellä:

3 kommenttia:

projectlaura kirjoitti...

Jee! Go Helene!

Anonyymi kirjoitti...

Olen lukenut tätä blogia ihan alusta asti. Jäin välittömästi koukkuun, sillä blogilla oli selkeä missio: raportoida laihduttamisesta/elämän parantamisesta *selkeällä tavoitteella*.

Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että tämä blogi on tuuliajolla, en ymmärrä tästä postauksesta juuri mitään -- janoan konkretiaa!

Ehdotus: määrittele tarkemmin mitä "seuraavan kahden vuoden aikana" näyttää nyt tapahtuvan ja sitten raportoi siitä ja sen edistymisestä.

Kiitos, kun jaksat jakaa elämääsi kanssamme!

HelloHelene kirjoitti...

@laura Jee! :)

@Anonyymi Totta, että blogillani oli selkeä missio ennen. Koska elämän parantaminen on minulla arkipäiväistynyt on siitä tullut vaikeampi kirjoittaa.

Tämän postauksen tarkoitus oli kertoa, että minulla on nyt selkeä missio työelämässäni, jota kohti pyrin. En kuitenkaan halua siitä täällä sen kummemmin kertoa, mutta kohta se varmaan tulee näkymään myös ulospäin. :) Kerron siitä varmasti myös täällä kun on enemmän konkreettisia asioita, mistä kertoa.

Luuletko, että ihmisiä kiinnostaisi kuulla yrittäjyyden juttuja täällä?

Terveyden osalta tavoitteeni ovat se, että kehoni saa hyvää ravintoa ja mieleni on kirkas, puhdas ja positiivinen. ehkä tuosta voisi tehdä oman postauksen?

Jaa blogikirjoitus kavereillesi