11. huhtikuuta 2012

{Less is More vai More is More?}

Blogini lukija Mirella laittoi minulle jokunen aika sitten kommenttiboksin puolelle tällaisen kommentin:

Luen aika monia downshiftaamiseen, hidastamiseen,leppostamiseen, slowlifeen( vai miksi sitä nyt kutsuisi) liittyviä blogeja. Tämä blogisi on jännää vastapainoa niille, koska olet niin supertouhukkaan ja tehokkaan kuuloinen. Sinulla, jos kellä tuntuu olevan monta rautaa tulessa ja paljon tehtäviä ja töitä.

Mietin kumpihan lause kertoo totuuden: Less is more vai More is more. Lienee yksilöllistä. :)


Tämä Mirellan kommentti sai minut pysähtymään ja miettimään asiaa. Oliko tämä more is more minun kohdallani enemmän lähellä totuutta? Nyt toivonkin, että hieman haastaisitte tätä ajatustani joka on pyörinyt päässäni viime aikoina, jotta saisin siitä sitten muodostettua mielessäni jotain astetta järkevämpää. :)
Minulle on tärkeää, että teen paljon erilaisia asioita koko ajan ja minusta more is more on omalla kohdallani lähempänä totuutta. Tässä joitain ajatuksiani, minkä takia omasta mielestäni toimin niin:
- Haluan oppia niin paljon kuin mahdollista elinaikanani. Kun olen monessa asiassa mukana, voin oppia mahdollisimman paljon.
- Haluan olla kiinnostavissa projekteissa mukana, sillä ne saavat oloni hyväksi. Tunnen usein adrealiinin kun saan suunnitella tai olla osana kiinnostavaa juttua.
- Haluan antaa itsestäni muille eri projekteissa. Haluan jakaa tietoa ja ajatuksiani ja oppia myös muilta. 
- Haluan muuttaa maailmaa paremmaksi paikaksi.

Edellä mainituista syistä olen päätynyt toimimaan siten, että kerään itselleni erilaisia projekteja ja puuhia koko ajan. Tietysti ikää tullessa niiden ottaminen on hieman hidastunut. Tai siis minulla on nykyisin selvät kriteerit mitä lähden työstämään täysillä. Mietin paljon myös sitä, että kenen kanssa teen ja millä aikataululla. Mm. scifi-kirjaprojektini on kymmenen vuoden projekti. Tämä siitä syystä, etten halua ottaa siitä mitään paineita itselleni. Se on harrastus.
Kun teen täysin erilaisia juttuja, minusta tuntuu että elän enemmän sen sijaan etten tekisi niitä. Joskus olen myös miettinyt, että en halua tuhlata omaa elämääni sillä, etten kokeilisi ja tekisi niin paljon. Maailmalla on meille niin paljon tarjottavaa ja myös meillä on maailmalle jos vain löydämme ne meille oikeat asiat. Tällöin me voimme antaa maailmalle kaikista eniten. Ja se, että löytää niitä oikeita asioita meille jokaiselle, ei minusta tapahdu kotona istumalla tv:n ääressä vaan tekemällä. Olen saanut lahjaksi elämän ja se lahja tulisi käyttää niin hyvin kuin mahdollista.

Joku lukija joskus vetäisi sellaisen kortin tuolla kommenttiboksin puolella, että epäili minun toimivan näin, koska pakenen jotain. Mutta minusta minä saan niin paljon irti eri projekteista, että minun on vain lähes pakko tehdä niitä. Minulla riittää energiaa kun saan tehdä niitä asioita, joista välitän ja joita rakastan.Pystyn pysähtymään sitten lomalla jossain etelässä. Tosin silloinkin päädyn sitten yleensä lukemaan kirjaa... :)
Onko muilla samoja ajatuksia?

6 kommenttia:

Linda kirjoitti...

Moi!
Mä ehkä sanoisin, et sopivasti on enemmän. Mutta siis mulle sopii myös paremmin toi more is more.
Tykkään vaihtelusta ja uudesta. Liittyipä ne sitten kotiin, töihin, matkusteluun, urheiluun.
Töissä mulla on pakko olla menossa ainakin 3-5 projektia yhtäaikaa, koska muuten jotenkin "jäädyn". Kotona, jos alan leipomaan leivon samantien kolmea erilaista pullaa ja piirakkaa, jotta saan kaikki luppoajat (taikinan nostattamiset ja paistamiset) käytettyä hyödyksi.
Urheilujen suhteen tykkään tehdä viikon aikana montaa erilaista lajia ja treeniä. Jos harrastaisin vain yhtä, niin kyllästyisin alta aika yksilön.

Musta tuntuu, että downshiftaaminen on "state of mind", eikä välttämättä sitä, että tekee vähemmän ja hitaammin.

Päivi* kirjoitti...

Mulla on töissä ehdottomasti More is more -asenne. Kotona olen sitten välillä ihan ellun kanana aivot narikassa, mutta useimmiten vapaalla Sopivasti on sopivasti :-D

Lindan toteamus siitä, että down shiftaaminen on state of mind on ehdottoman osuva!

Anonyymi kirjoitti...

Suosittelen Liisa Keltikangas-Järvisen kirjaa: Temperamentti (WSOY 2009) Se selvittää mm. millaisilla motiiveilla eri ihmiset tekevät eri asioita. Kun tuntee temperamenttityyppinsä ja oman tapansa toimia, ei tarvitse selitellä itselleen (eikä kenellekään muulle) mitä tekee ja miksi. Samalla oppii ymmärtämään muita ihmisiä.

Suosittelen myös Echart Tollen kirjoja Läsnäolon voima ja Uusi maa (Basam Books). Molemmissa kirjoissa egokeskeinen ajattelumalli työnnetään valokeilaan tavalla, joka ravistelee lukijaa henkilökohtaisestikin. Minulle kirjat ovat tarjonneet keinon tarkastella tekemisiäni ja puntaroida, mikä on loppujen lopuksi tärkeää ja mitä on "enemmän".

Anonyymi kirjoitti...

Saattaisit ehkä tykätä tällasesta blogista http://momentousmoment.blogspot.com/

Matkatar kirjoitti...

hei,
Täällä minun blogissa olisi sinulle Kaunis Blogi -tunnustuksia:

http://matkantekijana.blogspot.com/2012/04/tunnustukset-recognitions.html

vilma kirjoitti...

Hei!
Pakko sanoa, että ymmärrän sua hyvin. Yks syy, miksi niin innokkaasti luen sun blogia, on että, koen voivani samaistua suhun. Itselläni on kanssa aina monta rautaa tulessa ja tuntuu, että onnellisuus on kiinni onnistumisen elämyksistä, uuden oppimisesta ja itsensä kehittämisestä. Joku sanoo minua suorittajaksi ehkä, mutta olen minä täyttä lomailua ja toimettomuuttakin kokeillut. Ja voinut silloin huonosti. Kai tämä tosiaan on tempperamentti kysymys.

Tässä on blogini osoite jos kiinnostaa kurkata, viimeisimmässä postauksessa nimittäin sivuan asiaa.
http://aivotaltaassa.wordpress.com/
-Vilma

Jaa blogikirjoitus kavereillesi