2. huhtikuuta 2012

Hyvinvoinnin varjopuoli

Viime aikoina olen törmännyt hyvinvoinnin varjopuoleen. Tai siksi sitä itse kutsun. Ja vaikka kuinka pähkäilin sen kanssa että raaskisinko kirjoittaa siitä tänne (sillä se on aiheena negatiivinen ja olin juuri päättänyt että keskittyisin täällä positiivisiin asioihin), niin jotenkin se ajatus nyt vaan pulppusi blogiini.
Ensin hieman taustaa: Kun aloitin hyvinvoinnin opiskelut IIN:ssä olin innoissani ja olin vakuuttunut siitä, että koulu muuttaisi asenteeni positiiviseksi. Olisin siis ihanan onnellinen ja pirteä aina.  Olin siis hieman naiivi. Heh. Näin ei ole käynyt vaikka monessa suhteessa elämäni onkin paljon parempaa kuin ennen ja kroppani voi paremmin. Ja allekirjoitan kyllä sen, että olen paremmalla tuulella yleensä kuin ennen.
Minut kohtasi kuitenkin melko pian se karvas totuus, mikä on tullut vastaan aiemminkin eri yhteyksissä. Kun tulet tietoiseksi asioista, tulee sen tiedon mukana myös kasa lisää informaatiota, joka ei ole niin mukavaa ja positiivista. Et sitten malta olla imemättä kaikkea sitä tietoa, mutta samalla se saa sinut voimaan pahoin. Tiedättekö mistä puhun? Hyvinvoinnin osalta se iskee jotenkin hyvin konkreettisesti ja huomaat olevasi usein tilanteissa, joissa sinulle tulee paha mieli tai olo vaikka kuinka yrittäisit ajatella positiivisesti. Kerron teille nyt yhden esimerkin, mikä tulee mieleeni ensimmäisenä.
P1140473 Olimme Tepon kanssa Subwayssä syömässä. Ajattelin että tämäpä on kiva juttu kokeilla vaihteeksi (en ollut käväissyt Subbarissa vuoteen tai pariin) ja monet olivat viime aikoina kehuneet sitä "terveellisenä vaihtoehtona". Noh, päädyin ottamaan terveellisimmän sämpylän minkä löysin, kasvispihvin ja kaikki lisukkeet paitsi oliivit (Olen välttänyt mustia oliiveja sen jälkeen kun luin niistä epäilyttäviä tutkimustuloksia). Noh, kun olin valinnut kasvispihvin, myyjä laittoi sen suoraan mikroon… Siinä kohtaa minulla ääni sanoi päässäni, että "Odotas vähän, en minä suostunut että se menee mikroon". Eli niille tiedoksi, jotka eivät ole lukeneet blogiani, luovuin mikrosta täysin noin vuosi sitten ja en enää voi syödä mitään mikrojuttuja sen jälkeen. Muistan kun kouluni alussa Joshua (koulun perustaja) sanoi, että moni teistä tulee luopumaan mikroaaltouunista. Mietin mielessäni tuolloin, että miksi ihmeessä... Noh, niin kävi. Ja tiedän kyllä, että tämän suhteen tutkimustulokset ovat ristiriitaisia, osasta mikro on turvallinen ja osasta ei. Tällä hetkellä minä uskon, etteivät mikrot ole hyväksi ja elän ilman niitä enkä tarvitse niitä (paitsi silloin kun sämpyläni lämmitetään Subwayssa).
Noh, mennään tarinassani eteenpäin... Tuosta mikrojutusta minulle tuli huono mieli, sillä en sanonut myyjälle mitään, mutta oloni oli tukala sillä en olisi halunnut, että sitä kasvispihviäni laitetaan mikroon. Olin unohtanut että "muualla maailmassa" mikroja käytetään, joten en ollut osannut reagoida ajoissa. Olisin siis ollut ottamatta pihvin, jos olisin tiennyt että se mikrotetaan. En myöskään halunnut pahoittaa myyjän mieltä ja sanoa, etten ottaisi mikrotettua kasvispihviä, sillä eihän hän varmaan ollut koskaan kuullut, että joku vastustaisi mikroaaltouuneja. Kun itse olin 18-vuotiaana McDonaldsissa töissä, en olisi voinut kuvitella mitään tuollaista antimikrausta.
Sitten tuli kastikkeen vuoro. Myyjä kysyi, että "mitä kastiketta saisi olla?". Minä vastasin siihen kysymyksellä: "Mitä tuossa hunaja-sinappi-kastikkeessa on?". Myyjä ihmetteli ja vastasi, että "hunajaa ja sinappia". Sanoin siihen, että "kyllä siinä nyt varmaan on myös muita kuin noita kahta ainetta"… Sain käteeni aineslistan ja jokaisen kastikkeen kohdalla oli kasa aineita, jotka saivat minut harmistumaan. Kysyin myyjältä, että "Miltä sämpylä maistuisi ilman mitään kastiketta?". Hän sanoi, että kyllä se olisi kuiva ja ehdotti oliiviöljyä. Noh, siihen olin tyytyväinen. Sitten sain tarjottimelleni sämpylän, joka oli kääritty vaikka kuinka moneen paperiin. Siinä kohtaan ajatuksiini astui ekologisuuden ääni… *huoh* Siinä oli lounas sitten pilalla ja minä olin sen pilannut omilla ajatuksillani.
Tällaisina hetkinä mietin, että olisinko onnellisempi jos en tietäisi tätä kaikkea mitä tiedän. Miten olette itse selvinneet tällaisista ajatuksista? Ja miksi mieli toimii välillä näin hölmösti.
Sellaisia ajatuksia tänään. Nyt laitan aivot narikkaan ja lähden laulamaan.

10 kommenttia:

Minttu kirjoitti...

Ei pidä olla itselleen niin ankara. Jos 90-prosenttisesti elää mielestään oikein, voi sillä lopulla kympillä sitten rellestää, mikrottaa ja syödä pikaruokaa. Ainakin mun mielestä.

Luuletko ihan vakavissasi, että se yksi mikrotettu kasvispihvi intoxaa sut välittömästi? Ja taistaa siinä pihvissä olla sen verran muunneltua maissitärkkelystä sun muuta huttua, ettei mikro enää siinä konkurssissa missään tunnu.

Jos paperiroska ahdistaa, niin voithan sä kompensoida ne sun pari subin paperiarkkia ajelemalla töihin vaikka kuukauden ajan fillarilla bussin / ratikan sijaan.

Mua ei tuollaiset ahdista, koska mun mielestä elämä ei ole mustavalkoista. Ja vaikka en olekaan läheskään niin puhtaan ruoan perään kuin sinä, niin väitän, että ei edes se mun 10 prosenttiani leffakarkkeja, pitsaa ja punaviiniä vie mua hautaan yhtään sen aikaisemmin - koska niiden tuottama hyvä mieli pitää mut täällä sitten vastaavasti kauemmin.

HelloHelene kirjoitti...

@Minttu. Kiitos kommentistasi. :) Olet oikeassa siinä, että asiat ei ole niin mustavalkoisia. Mutta tässä jutussa minua nimenomaan jotenkin harmistutti se, että ne tilanteet tulivat niin yllättäen ilman että olin valmistautunut niihin. Olisin mielummin syönyt jotain muuta mikrotettuna tai oikeastaan siinä 10%:ssa eli vaikka niitä leffakarkkeja tai pitsaa. Jotenkin tuossa tilanteessa minulle tuli sellainen olo, etten saanut itse päättää siitä mitä otin (vaikka sen päätöksen teinkin, että menin Subiin). Eli siis käytän kyllä tuota 10%-sääntöä yleisesti... Ja ajattelin, että käytin sitä jo siinä, että otin niitä jalopenoja, ja sitten sitä sämpylää ja ei-luomujuttuja... Ehkä tässä nyt tuntui vaan lisänä tuo pikaruokalameininki. En ole käynyt Mäkissäkään hetkeen ja ehkä tässä on sitten unohtunut mitä noissa paikoissa tarjotaan.

isa kanerva kirjoitti...

Minä vahtasin kaikkia lisäaineita ja mikrotusta sun muuta melko fanaattisesti vielä vähän aikaa sitten, mutta sitten aloin tajuta, että luultavasti siitä aiheutuva stressi ja niin paljon aikaa tuoteselosteiden vahtaamiseen käyttäminen on epäterveellisempää kuin esimerkiksi tuo hunaja-sinappikastike välillä nautittuna... on muuten hyvää :)

HelloHelene kirjoitti...

@isa kanerva :) Uskon, että olet täysin oikeassa. En normaalisti vahtaile näitä juttuja kyllä aivan tätä luokkaa, jotenkin vain tuolla Subissa nämä asiat korostuivat.

HelloHelene kirjoitti...

Tuli vielä sellainen juttu mieleeni, että ehkä tuossa kokemuksessani se isoin ongelma oli odotukset vs. todellisuus. Eli odotin oikeasti, että saisin terveellisen sämpylän ja siksi petyin... Ja se jotenkin korostui sitten.

Jenni kirjoitti...

Tuttuja ajatuksia. Olin esimerkiksi anoppilassa kylässä ja siellä oli tarjolla riisipiirakoita ja munavoita. Ensimmäinen ajatukseni oli, että ei varmasti ole luomumunia. Harmitti, mutta en kehdannut olla syömättä. Ja joo, kuulostaa varmaan pikkujutulta jonkun mielestä, mutta itseltä meni oikeastaan ruokahalu. (En syö lihaa ollenkaan ja muniakin harvoin, ostan aina luomuna)

Usein olen myös surullinen muiden ihmisten puolesta, jotka eivät ajattele näitä asioita yhtään. Surutta vetävät tehotuotettua sitä-ja-tätä höystettynä lisäaineilla ja ties millä. Mutta lähdepäs siinä sitten saarnaamaan esim. työpaikan lounaspöydässä.. Tieto lisää tuskaa, niin se vaan menee.

Ja tosiaan, pienet "rikkeet" eivät varmasti kaada ketään. Valitettavasti aina ei pääse valitsemaan parasta vaihtoehtoa, mutta onneksi ainakin oman jääkaapin sisällön voi itse päättää :o).

Enne kirjoitti...

Täällä kanssa noudatetaan 80/20-sääntöä, ja kuten Minttu totesi, "hairahduksien" tuottama hyvä mieli tekee mut varmasti sata kertaa onnellisemmaksi kuin jos stressaisin ja ahdistuisin joka suupalasta ja valinnasta. Ja ne "hairahduksetkin" voi valita, esim. tuore, lämmin korvapuusti ystävän kanssa puoliksi nautittuna tai kesän ensimmäinen irtojäätelö. Njam!

Siinä vaiheessa kun valitsee syövänsä maailman suurimmassa pikaruokaketju Subwayssa,tuntuu jotenkin hassulta, että niillä valinnoilla Subwayn ovien sisällä olisi enää mitään oleellista merkitystä kenellekään. Vähän sama kuin jos tilaa pizzan ilman juustoa,(koska juusto lihottaa!)
Joskus se Subway Melt hunaja-sipulikastikkeella ja kaikilla lisukkeilla on vaan ihan ok!

Cinnamon_ kirjoitti...

Kuulostaa niin tutulta. Mutta olen jotenkin oppinut kestämään sitä omantunnon huutoa, kun esim. syö koulunruokalassa... Elämä tulisi muuten niin vaikeaksi. Täytyisi aina kantaa omia eväitä mukana, ja kyllä sitä muut varamsti alkaisivat sinua kummeksuen katsomaan, ja rajoittaisi se hirveästi sosiaalista elämää... :/ Elämässä täytyy tehdä valintoja... :/ Niissä tilanteessa kuin suinkin vain voin, niin valitsen ''eettisemmin'', esimerkiksi ruokaostoksilla lähimarketissa.

Anonyymi kirjoitti...

Miksi et syö mikroaaltouunissa käytettyä ruokaa? en olekaan kuullut tästä aiemmin:c

Anonyymi kirjoitti...

Nyt pakenet vastuuta. Herätys! Valitat kun joku viaton myyä on laittanut pihvisi pahaa aavistamattaan mikroon.

Miksi valitsit mennä kyseiseen ravintolaan? Sinun on täytynyt tietää, ettei sieltä saa sellaista ruokaa, jonka sinä katsot sen hankkimasi "tiedon" perustella itsellesi sopivaksi!

Mitä jos kuuntelisit enemmän sisäistä ääntäsi? Jos olisit pikaruokalan ovenkynnyksellä pysähtynyt ja kysynyt itseltäsi, "onko tämä ruokaa, jolla haluan ravita itseni", olisit varmaan saanut sisimmästäsi vastauksen "Ei", ja hakenut ruokaa muualta.

Ei ole Subin vika että se on olemassa ja siellä myydään sellaista ruokaa kuin myydään.

Jaa blogikirjoitus kavereillesi