23. maaliskuuta 2012

Vastauksia kommentteihin

Huomenta! Täälläpä on ollut vilinää kommenttiboksin puolella. Joukossa on ollut useita kysymyksiä, joten aloitan niiden purun samantien. Kiitos kaikille kommentoijille ja mm. Ericalle! :)
Yleisesti kommenttiboksin puolella on ollut kyselyä aitoudestani ja jonkin verran siitä, että miten voin vaikuttaa ekologisuuten yritysjohtajana/hallituksen jäsenenä.
 "Blogisi alkoi laihdutusblogina, josta se muuntui myös elämäntaparemonttilaisen blogiksi. Kun lukijoita oli tullut jo runsaammin, paljastit, että oikeastaan olet mediavaikuttaja ja sosiaalisen median asiantuntijapalveluita myyvän yrityksen toimitusjohtaja. Kuulut myös Indiedaysin perustajiin ja hallitukseen." 
Olen blogini alusta saakka kertonut kuka olen. Mietin ennen kuin aloitin HelloHelene-blogin, että olisin vain Helene (Helsingistä). Hetken aikaa pohdittuani tulin siihen johtopäätökseen, että minut kyllä jäljitettäisiin aika nopeasti, sillä Helsingissä ei ole montaa ikäistäni Heleneä. Päätin siis laittaa blogiini koko nimeni. Tämän jälkeen aloin miettiä, että mitä jos joku asiakkaani löytää Googlettamalla blogini ja luulee, etten enää tee töitä vaan opiskelen healthcoachiksi ja laittelen vaan kotona ruokia. :D Päätin laittaa linkit Zipipopiin ja Indiedaysiin. Kioskedista en ole täällä varmaan maininnut, mutta olen myös siinä mukana Advisory Boardin jäsenenä. Täässä linkki LinkedIniini. Näin ollen se kuka olen ja mitkä ovat suhteeni kyseisiin yrityksiin, ei olisi koskaan pitänyt olla mikään salaisuus.
"On kuitenkin jännää havaita, miten yksinkertaiseen ja sievään tyyliin kirjoittelet täällä blogissasi. Tuntuukin, että karsit kaikki särmät persoonastasi välittyvästä kuvasta pois. Myöskään epäilemättä veitsenterävä älysi ei loista täällä siihen malliin kuin se varmaan säihkyisi, mikäli antaisit ajatustesi tulla vapaammin sisältäsi. Jotenkin siis tieto, mitä persoonastasi ja saavutuksistasi saa lukea eri yhteyksistä ja toisaalta täällä tuottamasi teksti eivät nyt oikein trimmaa. Noin paljon aikaansaanut ja menestynyt nainen ei luonnostaan kirjoittaisi olettamukseni mukaan näin sliipattua ja sinänsä ihan kivaa, mutta kuitenkin aika tavanomaisen pikkunäppärää tekstiä. Tältä nyt vain on tuntunut jo kauemmin. Joten onko tämäntapainen matalan profiilin jutustelu tietoinen strateginen valinta, tapa, jolla voi miellyttää mahdollisimman monia ja olla samalla ärsyttämättä? Vai onko tämä blogisi kirjoittelu luontaista itseilmaisuasi todellakin?"
Tämä blogini on vapaa-ajan blogini ja haluan pitää tästä irrallaan kaikki töihin liittyvät asiat (joista olen hyvin intohimoinen). Jos ne kiinnostavat, voi kirjoituksiani lukea Markkinointi&Mainonnasta, Tietoviikosta tai harvemmin päivittyvästä Helene Auramo -blogista. Tämä blogi on minulle harrastus ja paikka, jonne voin tulla hyvissä mielin ajattelemaan asioita eri tavalla kuin töissä.
Saan lukijoilta usein kritiikkiä siitä kuinka paljon teen töitä. Se pitää paikkaansa, että teen töitä monen mittapuussa liikaa. Olen usein hereillä klo 7 ja teen töitä iltayöhään saakka. Kun tulen blogini pariin haluan vain hymyillä ja olla täällä rauhallisin mielin. Tästä johtuu ehkä tämä sisältöni ja sen yksinkertaisuus. Blogistani on muodostunut minulle henkireikä ja paikka, jossa saan myös lukijoiltani paljon, kuten vinkkejä omaan arkeeni. En halua että blogini on negatiivininen tai surullinen. Haluan tämän harrastuksen olevan positiivinen.
"Onko siis tämä blogin Helene enemmän stategian tulosta kuin aidon ihmisen ääntä ja olemusta? Itse vain uskon, että olet paljon voimakkaampi, särmikkäämpi ja älykkäämpi kuin blogisi kirjoitustyyli antaa ymmärtää. Pehmennätkö ja muokkaatko kuvaasi itsestäsi "taviksille" omaksuttavampaan muotoon?"
Blogi on aito osa minua näissä asioissa, joihin keskityn täällä. Tänne en tuo töitäni, en myöskään paljoa parisuhdettani (mitä nyt Teppo silloin tällöin esiintyy blogissani) tai muita huolia mitä kohtaan mm. jatkuvasti yrittäjänä. Ne eivät kuulu tänne blogiini ja ne ovat yksityisasioita tai yrityksille salaista tietoa.
En ole koskaan ajatellut, että lukijani olisi taviksia. :D Pikemminkin päinvastoin. Minä olen ollut noviisi terveys- ja ekologisuusasioissa ja lukijani ovat opettaneet minua niissä. Eli minähän olen itse ollut enemmän se tavis jos ajatellaan blogini aihetta. Siksi en kai ole täällä myöskään paljoa viisastellut vaan olen ollut nöyränä ja aidosti uskaltanut kysyä asioita kuten "mikä on paras deodorantti?". Harva yrityksen johtaja varmaan kyselisi tällaisia asioita blogissaan. :D Olen siis tavallaan uskaltanut laittaa itseni hieman yksinkertaisempaan asemaan blogini kautta. Vaikka pidänkin muualla asiantuntijablogeja, uskallan myöntää, etten ole kaikissa asioissa asiantuntija.
"Mikäli siloisen kuoren takana lymyää paljon enemmänkin, olisi niin kiinnostavaa päästä edes hiukkasen paremmin kurkkaamaan siihen oikean Helenen pesoonaan näin blogisikin välityksellä."
Kiva kuulla, että persoonani kiinnostaa. :) Olen aiemmin saanut monia kommentteja, joissa on nimenomaan sanottu, etteivät työjuttuni kiinnosta ollenkaan. Meitä on moneksi. Kaipa voisin silloin tällöin kirjoittaa jonkin jutun noista projekteista, joita teen. Mutta luultavasti toiseen blogiini sitten.
Tämän kun haluaisin pyhittää hyvinvoinnille ja paremalle elämälle. Toisaalta kaipa nuo luovat projektit ovat osa sitä hyvinvointia... Tästä kuulisin mielelläni kommenttejanne enemmän. 
Mitä tulee blogini strategiaan... Tällä blogillani ei ole mitään kaupallisia tavotteita, mitä nyt olen sivubannereista saanut jokusen euron. Ehkä joskus haluaisin saada blogini jonnekin lehden sivulle tai portaaliin jos jaksan pitää tätä harrastusta yllä.
Blogini strategia on ollut a) kannustaa muita ja minua itsenäni omassa henkilökohtaisessa elämässäni elää terveellisemmin ja b) olla harrastus, jonka parissa voin oppia paljon.
"Nythän tää vasta menee mielenkiintoseks. Saadaan seurata kuinka toisia sosiaalisen median hallintaan ja hyväksikäyttöön opettava bisnesnainen hoitaa hommat kotiin. Eli mitä kannattaa tehdä, kun blogissa tulee vähemmän mukavia kommentteja. Ehkä tässä opitaan kaikki vielä vaikka mitä."
Minulle tulee säännöllisesti negatiivista palautetta eri blogeissani (täällä HH:ssa eniten) ja minusta tämä eilisen kritiikki/kyseenalaistus oli kyllä positiivisimmasta päästä. :) En siis tästä mitenkään loukkaannu. Minusta on vain hyvä, että lukijat esittävät kysymyksiä, jotka mietityttävät. Töissä negatiiviset palautteet, joiden parissa joudun työskentelemään ovat pahimmassa tapauksessa tappouhkauksia, joten nämä kommentit ovat siinä mittakaavassa pieniä.
Mitä sanoisin töissä siitä, että miten tulisi suhtautua negatiivisiin palautteisiin blogissa: a) negatiivisia kommentteja ei lähtökohtaisesti kannata piilottaa ja poistaa (enkä ole näin koskaan tehnyt blogissani jollei kyseessä ole ollut spämmi) ja b) kritiikkeihin on yleensä hyvä vastata (mikäli resurssit ovat riittävät) c) kritiikistä ei kannata hermostua, niitä tulee aina.
"Kuinka tietoista tai spontaania tekstin tuottaminen on ja pitäisikö sen edes lähtökohtaisesti olla niin spontaania?"
Osa tekstistäni on spontaania ja osa tietoista. Se vaihtelee päivittäin. Joskus jos minulla on ollut huono päivä, en ole halunnut tulla blogiini siitä kirjoittamaan. Eli tietoisesti valitsen kyllä ne päivät, jolloin en tänne tule kirjoittamaan. :D Haluan, että tämä on aina paikka, jossa minulla on hyvä olo. Haluan myös, että blogini on ja pysyy positiivisena. Sitä kautta pystyn myös huonompina hetkinä ajattelemaan elämääni positiivisemmin.
Toisaalta minusta esim juuri tässä blogissa voi miettiä, mikä on elämästään kertomisen ja jonkinasteisen "piilomainonnan" raja. Aina välillä tulee juttua Indiedaystä ja varmasti tätäkin kautta sen lukijamäärät/ mainostulot kasvavat.
Tiedän hyvin piilomainontaan liittyvät asiat ja siihen tulee aina suhtautua vakavasti. Indiedaysissä on useaan otteeseen keskusteltu näistä asioista (viimeksi viime lauantaina bloggaajatapaamisessa). Noudatan myös itse näitä sääntöjä. Piilomainontahan on myös laissa kielletty. Suhteeni ID:seen on täällä useaan otteeseen mainittu, joten en ehkä joka postauksessa ole tätä linkitystä tuonut esiin. Mutta nykyinen käytäntö on se, että jos on kerran blogissa maininnut kyseisen linkin (mm. lahjaksi saadun tuotteen), ei sitä tarvitse mainita toistamiseen.
Se mitä tulee tuohon Indiedaysin sivuston lukijamäärän kasvattamiseen oman blogini kautta, on hyvin minimaalista. Indiedaysillä on 300 000 uniikkia viikkokävijää, minun blogini lukijamäärät ovat tuossa superhyperminimaaliset. :D
Olisihan aivan upeaa, että vaikka Indiedays ei itse yrityksenä toimi erityisen ekologisesti, niin senkin päälle sataisi vihreää säväytystä terveys-ja ekojutuista bloggaavasta omistajasta. Vai olisiko?
Tähän kysymykseen/kommenttiin, joka on mielestäni erinomainen joudun valitettavasti vastaamaan melko tylsästi. En voi yksin edustaa Indiedaysiä tai tuoda sen kantoja esiin. Palaan tähän asiaan myöhemmin. Katsotaan mitä tapahtuu. :)

12 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Olipa kiinnostavaa lukea vastauksiasi! Entä mitä sanoisit vielä tähän Mirtsulta tulleeseen kommenttiin:


"Haloo Erica! Miksiköhän kriittisiä ja ihmetteleviä tyyppejä ilmaantuu esiin.

Onhan se nyt veren kerjäämistä nenästään, että samaan aikaan bloggaa kemikaalimeikkien sisältämistä syöpää aiheuttavista myrkyistä ja tienaa elantoaan kuitenkin juuri samaisten kemikaalimeikkien mainostuloista.

Ja jos sitten vielä alkaa blogata ekologisista valinnoistaan, niin avot - soppa on valmis."

Eikö jonkimoinen ristiriitaisten ajatusten tulva ole tältä pohjalta erittäin ymmärrettävää?

HelloHelene kirjoitti...

Ymmärrän Mirtsun kommentin pontin. Ihminen oppii ja muuttuu koko ajan. Muutamama vuosi sitten minua ei kiinnostanut ekologisuus sen kummemmin, eikä terveelliset elämäntavat. Moni asia on muuttunut ajan saatossa. Tällä hetkellä elän ekologisuuden kanssa vaihetta, jossa muodostan omaa käsitystäni siitä kuinka haluan elää, ts. missä menee raja: annanko itseni käyttää L'Orealin ripsaria (kun en ole löytänyt parempaakaan) tai saanko lentää lentokoneella. Ristiriitaa on siis myös minulla itselläni tällä hetkellä sen suhteen, että mikä on kantani ekologisuuteen. Veikaan, että blogissani tullaan käsittelemään ekologisuus aihetta jonkin verran tulevaisuudessa, sillä etsin siihen vastauksia. Ennen kuin otan kantaa sen kummemmin yrityksiin, joissa olen mukana, haluan muodostaa oman kantani. Aivan samoin kuin tein ruokavalioni suhteen viime vuonna.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos vastauksesta. Olisi toki tuntunut mukavammalta, jos olisit alunperin jo ihan itse ottanut esiin mahdolliset yritystoimintaasi liittyvät eettiset ja ekologiset ongelmat silloin, kun ekologisista huonosta omastatunnostasi ja ekologisista valinnoistasi bloggasit. Nyt se tuli lukijoilta.

Mutta toisaalta ymmärrän, että firmojesi muut osakkaat ja yhteistyökumppaninne eivät hyvällä välttämättä katsoisi, että alkaisit itse täällä pohtimaan kovin kriittisesti fimojenne ja yhteistyökumppaneittenne toimintaa.

Hyvähän se on kuitenkin etsiä tyydyttäviä vastuksia ekologisiin valintoihin niin pienissä kuin erityisesti juuri niissä suurissakin vaikutusmahdollisuuksissaan.

Ainakin minä jään mielenkiinnolla seuraamaan valintojasi elämäsi eri sektoreilla ja sitä, minkälaisia tuotteita Indiedayssa vastaisuudessa mainostetaan ja tuodaan esille.

Kaoka kirjoitti...

Minusta tuossa "ristiriidassa" Helenen työn ja oman elämän ekologisemmaksi ja terveellisemmäksi muuttamisen välillä on taas vähän kyse tästä ikävästä "Kaikki tai ei mitään" -ajattelusta.

Ei ihminen voi olla täydellinen, jos sanoo yrittävänsä olla esim. nyt vaikka ekologisempi, niin hetihän siihen voi joku alkaa napisemaan että mites kun nyt sitten teet näin ja näin.. Ei kai kaikkien jotka haluavat olla tässä suhteessa parempia ja kehittää itseään, tarvitse jättää työtään, myydä autoaan ja muuttaa omavaraistalouteen johonkin korpeen?
Mun mielestä on hieno asia jos ihminen haluaa tehdä edes jotain, parempihan se on kuin ei mitään!
Niin hienoa kuin se olisikin uhrata työnsä ja elantonsa oman "vihreämmän" ajattelun vuoksi, niin kuinka moni sen oikeasti olisi valmis tekemään? En usko että kovin moni, ja ei minusta tarvitsekkaan.

HelloHelene kirjoitti...

@Anonyymi Kiitos kommentistasi! :)
En itse asiassa ollut päässyt ajatuksissani edes tuohon vaiheeseen. Aloin tarkastella ekologisuutta kirjan mukana, jossa ensimmäiseksi aiheeksi nousee muovikassit. Tavallaan aloin samaistua kirjan henkilön tarinoihin, jotka heijastuivat sitten blogiini.

@Kaoka Hyvä pointti! Aloitin keskustelun uudella postauksella, joka sivuaa tätä aihetta. :)

Anonyymi kirjoitti...

Siis voi herran tähden näitä kommentteja. Olisi kiva tietää mitä nämä Indiedaysin arvostelijat tekevät työkseen.
Itsekin kannatan omassa elämässäni ekologia, luonnonmukaisia ja puhtaita arvoja ja jopa kirjoitan niistä nettiin jonkin verran. Siitä huolimatta työkseni autan yrityksiä jotka eivät omaan arvomaailmaani välttämättä istu. En näe tässä mitään ristiriita. :)

Päivi* kirjoitti...

Komppaan edellistä. Musta on vähän kummallista niputtaa siviiliminä ja työminä niin tiukasti yhteen. Taitaisi moni nettisaitti kaatua, jos mainosrahaa ei otettaisi sieltä mistä sitä on tarjolla. Voiko kasvissyöjä tarjoilla lihaa ravintolassa? Miten asetehtaisiin saadaan työntekijöitä?

Anonyymi kirjoitti...

Hei! Olisiko sinulla hyvää vinkkiä kokemattomalle bloggaamista harkitsevalle, että missä kannattaisi aloittaa kirjoittaminen ammattimielessä, jos ei ole omaa yritystä (siihen liittyvää sivua) tms. Ja onko hyvää ilmaista blogipalvelinta, jossa fokus on enemmänkin juuri ammattitekstissä? Olen näissä asioissa todella noviisi, sillä olen alkanut vasta hiljattain heräämään tähän uuteen sosiaalisen median aikakauteen

Anonyymi kirjoitti...

Päivi: Nimenomaan: Asetehtaisiin ei tulisikaan saada työntekijöitä! Eikä ydinpommisuunnittelijoiksi jne.

Anonyymi kirjoitti...

Eri asia olla kaupallisen firman työntekijä kuin johtaja, joka päättää, mitä markkinoidaan ja mitkä ovat firman eettiset suuntaviivat. Johtajilla on suurempi vastuu.

Anonyymi kirjoitti...

Kaksinaismoralismista sananen: Päivi kirjoitit: "Musta on vähän kummallista niputtaa siviiliminä ja työminä niin tiukasti yhteen."

Ihminen on sama ihminen 24 tuntia vuorokaudessa ja omaa saman arvomaailman ihmisenä oli sitten töissä, harrastuksissa tai kotona. Tai ainakin näin luulisi asian olevan. Tiedän monia, jotka ovat vaihtaneet alaa tai firmansa toimintatapoja juurikin eettisistä syistä. Harva täällä Suomessa joutuisi nälkään kuolemaan eettisten linjanvetojensa takia.

Olisi feikkiä yksityishenkilönä päivitellä maailman tilaa ja kauhistella meikkien ja kosmetiikan kemikaalimääriä ja niiden haittavaikutuksia ja toisaalta olla päätöksentekijänä, joka päättää tehdä bisnesyhteistyötä samaista myrkkykosmetiikkaa tuottavien firmojen kanssa. Näin itse ajattelen ja mitä ilmeisemmin moni muukin.

Mutta meitähän on joka junaan, jonkun etiikkaan istuu noudattaa eri moraalia töissä kuin vapaa-ajalla. Itse koen sellaisen toiminnan vähintään jonkinmoisena itsepetoksena.

Anonyymi kirjoitti...

Pasifisti osallistuu päivällä mielenosoitukseen rauhan puolesta ja marssii sitten totunnaiseen tapaansa aamutuimaan asetehtaaseen töihin. Miltä tälläinen tuntuisi?

On luonnollista, että ihmisen työ-ja siviiliminä ovat jotenkin sopusoinnussa keskenään. Mikäli ne eivät ole, se herättää ristiriitaisia tuntemuksia joko henkilössä itsessään tai toisissa ihmisissä. Usein sekä että.

Jaa blogikirjoitus kavereillesi