20. maaliskuuta 2012

Uusi peili kotiutui

Tänään tein hommia kotona. Iltapäivällä isä kävi täällä laittamassa uuden peilin seinään ja muutenkin auttamassa minua muutaman asian kanssa.
Valmistin päivällä papuja. Keitin niitä sen jälkeen kun olin ensin liottanut niitä 8 tuntia ja ne tietysti paloivat pohjaan. Hehe. Olin töiden suhteen sellaisessa flow-tilassa etten huomannut vahtia niitä. Noh, onneksi isä toi ruokaa niin ei harmittanut niin paljoa. Nyt on ihana olo, kun kotona on niin kiva tunnelma noista lampuista ja ruokakin oli hyvää. Päivä oli muutenkin mitä mainioin. 
P1140396 Tässä kohtaa vielä mallailin peililampun sijaintia... Eli tuo lamppu on siis samaa käsintehtyä sarjaa kuin tuo vasemmassa ylänurkassa vilahtava kattolamppu.
P1140400
Ja siinä se nyt on. Kotini on Intia. :D

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Helene, olen miettinyt yhtä asiaa ja ajattelinkin nyt lopulta kysyä sitä sinulta.

Blogisi alkoi laihdutusblogina, josta se muuntui myös elämäntaparemonttilaisen blogiksi. Kun lukijoita oli tullut jo runsaammin, paljastit, että oikeastaan olet mediavaikuttaja ja sosiaalisen median asiantuntijapalveluita myyvän yrityksen toimitusjohtaja. Kuulut myös Indiedaysin perustajiin ja hallitukseen.

Löysin myös mm seuraavan artikkelin sinusta:Kaunotar ja nörtti | Ylioppilaslehti

Siitäkin huomaa, että olet älykäs ja luovia ideoita pulppuava nainen, joka pohtii siirtojaan sekä business- ja mediastrategioitaan tarkkaan.

On kuitenkin jännää havaita, miten yksinkertaiseen ja sievään tyyliin kirjoittelet täällä blogissasi. Tuntuukin, että karsit kaikki särmät persoonastasi välittyvästä kuvasta pois.

Myöskään epäilemättä veitsenterävä älysi ei loista täällä siihen malliin kuin se varmaan säihkyisi, mikäli antaisit ajatustesi tulla vapaammin sisältäsi.

Jotenkin siis tieto, mitä persoonastasi ja saavutuksistasi saa lukea eri yhteyksistä ja toisaalta täällä tuottamasi teksti eivät nyt oikein trimmaa. Noin paljon aikaansaanut ja menestynyt nainen ei luonnostaan kirjoittaisi olettamukseni mukaan näin sliipattua ja sinänsä ihan kivaa, mutta kuitenkin aika tavanomaisen pikkunäppärää tekstiä. Tältä nyt vain on tuntunut jo kauemmin.

Joten onko tämäntapainen matalan profiilin jutustelu tietoinen strateginen valinta, tapa, jolla voi miellyttää mahdollisimman monia ja olla samalla ärsyttämättä? Vai onko tämä blogisi kirjoittelu luontaista itseilmaisuasi todellakin?

Koska olet ammatiltasi sosiaalisen median viestinnän asiantuntija, pistää miettimään kuinka suunniteltua ja tavoitehiottua tekstisi tuottaminen on.

Jotenkin tuntuu myös, että jarruttelet jotain, näytät täällä sellaista kuvaa itsestäsi, joka ei tuo esille sitä intohimoista, terävää, luovaa ja eteenpäin rynnivää strategikkoa.

Onko siis tämä blogin Helene enemmän stategian tulosta kuin aidon ihmisen ääntä ja olemusta? Itse vain uskon, että olet paljon voimakkaampi, särmikkäämpi ja älykkäämpi kuin blogisi kirjoitustyyli antaa ymmärtää. Pehmennätkö ja muokkaatko kuvaasi itsestäsi "taviksille" omaksuttavampaan muotoon?

Mikäli siloisen kuoren takana lymyää paljon enemmänkin, olisi niin kiinnostavaa päästä edes hiukkasen paremmin kurkkaamaan siihen oikean Helenen pesoonaan näin blogisikin välityksellä.

Olet niin kiinnostavia asioita tehnyt elämässäsi ja saanut monenlaista aikaan, että vaikeaa uskoa, että tästä blogista välittyvä "äänesi" vastaisi lähimaillekaan sinun aitoa persoonaasi.

Silti, en sano, etteikö blogisi olisi ihan kiva ja kiinnostava, mutta kaikki ei nyt vaan tunnu millään täsmäävän...

Ps. Peilt ovat kivoja. ;)

Mix

Anonyymi kirjoitti...

On muistaakseni ihan tutkittukin, että syvällisemmin kirjoittavia bloggaajia lukee yleensä harvempi kuin kepeämpää tekstiä tuottavia.

Näkeehän sen jo muotiblogien suosiosta verrattuna kulttuuriblogeihin. Kepeä tyyli vetää hyvin lukijoita. Ihmiset haluavat pysyä hyvällä tuulella.
Vaikka varmaan tässäkin poikkeukset vahvistavat säännön.Itse tykkään kummankinlaisista blogeista.

Erica kirjoitti...

Voi jee. Antakaa naisen nyt rauhassa vaan kirjoittaa mitä ja miten haluaa. Ihme tyyppejä tänne aina ilmestyy heittelemään mitä sattuu..

Anonyymi kirjoitti...

Nythän tää vasta menee mielenkiintoseks. Saadaan seurata kuinka toisia sosiaalisen median hallintaan ja hyväksikäyttöön opettava bisnesnainen hoitaa hommat kotiin. Eli mitä kannattaa tehdä, kun blogissa tulee vähemmän mukavia kommentteja. Ehkä tässä opitaan kaikki vielä vaikka mitä.

Anonyymi kirjoitti...

Olen ihan innoissani näistä jutuista!Nämä kysymyksethän voi ottaa jopa filosofisena haasteena bloggaajille.Kuinka tietoista tai spontaania tekstin tuottaminen on ja pitäisikö sen edes lähtökohtaisesti olla niin spontaania?

Toisaalta minusta esim juuri tässä blogissa voi miettiä, mikä on elämästään kertomisen ja jonkinasteisen "piilomainonnan" raja. Aina välillä tulee juttua Indiedaystä ja varmasti tätäkin kautta sen lukijamäärät/ mainostulot kasvavat.

Olisihan aivan upeaa, että vaikka Indiedays ei itse yrityksenä toimi erityisen ekologisesti, niin senkin päälle sataisi vihreää säväytystä terveys-ja ekojutuista bloggaavasta omistajasta. Vai olisiko?

Anonyymi kirjoitti...

Haloo Erica! Miksiköhän kriittisiä ja ihmetteleviä tyyppejä ilmaantuu esiin.

Onhan se nyt veren kerjäämistä nenästään, että samaan aikaan bloggaa kemikaalimeikkien sisältämistä syöpää aiheuttavista myrkyistä ja tienaa elantoaan kuitenkin juuri samaisten kemikaalimeikkien mainostuloista.

Ja jos sitten vielä alkaa blogata ekologisista valinnoistaan, niin avot - soppa on valmis.

Mirtsu

HelloHelene kirjoitti...

Kiitos kaikille kommenteista! Olen nyt vastannut kysymyksiin/kommenteihin erillisellä postauksella.

Jaa blogikirjoitus kavereillesi