23. maaliskuuta 2012

Ekologisuusstressi

Haluaisin kuulla teidän ajatuksianne ekologisuudesta. Toisin sanoen missä vedätte rajan? Matkustatteko lentokoneella? Käytättekö muovipusseja? Syöttekö vain luomua? Ostatteko vaatteet vain kirppikseltä? Miten olette miettineet oman toimintanne ja rajanne?

16 kommenttia:

Liisa kirjoitti...

Ekologisuus ja eettisyys ovat niin moniuloitteisia kokonaisuuksia, että täydellisyyteen tuskin on mahdollista päästä. Esim. joskus käytin pelkästään tennareita, kun en halunnut kenkiä, joissa on nahkaa. Mutta talvisin tennarit ovat aika kylmät. Jos taas ostan nahasta valmistetut kengät, niiden valmistamiseksi on täytynyt tappaa eläin. Eikö silloin ole sama myös syödä lihaa? Välillä saan kyllä itseni melkoiseen umpisolmuun näiden asioiden kanssa. Vuosikausiin en matkustanut lainkaan lentokoneella - mutta parin viime vuoden aikana olen tehnyt pitkiä Aasian-matkoja, joten hiilijalanjälkeni on melkoinen.

No, täydellisen ekologiseen elämään en ainakaan itse kykene. Jäänkin mielenkiinnolla odottamaan tästä syntyvää keskustelua. Mitä te muut pidätte tärkeimpänä? Kierrätystä, lähiruokaa, luomua, reilun kaupan tuotteita, kasvissyöntiä, kodin kemikaalikuorman vähentämistä, kauneudenhoidon kemikaalien vähentämistä (esim. hiusten kasvivärjäys), julkisen liikenteen käyttämistä?

Anonyymi kirjoitti...

Sinänsä kunkin yksilön omat ekologiset valinnat ovat tärkeitä, mutta on kuitenkin fiksua muistaa, että on aika eri asia eettisesti ajatellen ostaa tahallaan syöpää aiheuttavaksi todettuja valmistusaineita sisältäviä ripsivärejä vain itselleen omaan käyttöönsä kuin lähteä edesauttamaan mainostamalla syöpää aiheuttavaksi todettujen ripsareitten käyttöä yms sadoilletuhansille teinitytöille ja nuorille, jotka eivät kaikki tule edes ajatelleeksi asiaa. Seuraukset tulevat sitten vasta jälkijunassa heidän kontolleen!

Oma käyttö verrattuna muiden kannustamiseen jonkin haitallisen käyttämiseen ovat mittaluokiltaan erilaisia moraalisia valintoja.

Esim itse en halua käyttää haitallisia aineita sisältäviä ripsareita, mutta vielä vähemmän haluaisin edesauttaa niitten menekkiä markkinoimalla niitä. Jos vain itse käyttäisin haitat jäisivät vähäisemmiksi.

Toisaalta on kuitenkin parempi , etten edes itse käytä, koska edistäisin silloinkin omalta pieneltä osaltani haitallisen teollisuuden etuja ja ympäristön saastumista.

Siispä valintani meikeissä ja hiusväreissä: Kemikaalittomat luomuhiusvärit ja kemikaalivapaat luomumeikit!

Mirtsu

Kaoka kirjoitti...

Tulee vähän toistoa, mutta itse tosiaan ajattelen että niillä pienillä teoilla on oikeasti merkitystä. On tietty hieno asia jos joku pyrkii sataprosenttiseen ekologisuuteen (ja eettisyyteen), mutta on absurdia olettaa että kaikki me itsekkäät ihmiset oltaisiin muka valmiita uhraamaan elämämme näille teemoille. Kannattaa siis lähteä tekemään sellaisia juttuja ja valintoja, jotka eivät vielä hirveästi tunnu itselle missään ja tee elämää vaikeammaksi (eli ottaa nyt vaikka se kangaskassi kaupareissulle). Sitten siitä voi lähteä laajentamaan kun siltä tuntuu! (:

Itse teenkin ihan näitä perusjuttuja; lajittelen jätteitä, käytän kangaskassia ostoksilla, kuljen lyhyet välimatkat kävellen ja pyrin panostamaan isommissa ostoksissa laatuun jottei tarvitse olla ostamassa hetikohta uutta (kodinkoneet, kengät jne..). Sitten joskus kunhan on töitä ja sitä kautta himpun verran enemmän rahaa, siirryn suosimaan enemmän sitä luomua ja reilua kauppaa (Tiedän, rahan puute on maailman suosituin tekosyy jättää tekemättä näitä valintoja, mutta mun kohdalla se nyt on ihan oikeasti totta).

Mutta kyllä se syntilista vaan on pitkä, haluan nimittäin matkustella tämän lyhyen ja ainoan elämäni aikana moniin eri paikkoihin ja sehän nyt on kaikkea muuta kuin ekologista. Myös omaa autoa joudun todennäköisesti käyttämään tulevaisuudessa hyvinkin aktiivisesti, koska haluan muuttaa taajaman ulkopuolelle jonnekkin syrjempään. Pidän myös kovasti eläimistä ja aion jatkossakin pitää itselläni kissoja, koiria, jyrsijöitä ja mitä mieli tekee, vaikka niiden pitäminen onkin moneta kantilta vähän arveluttavaa. Minusta elämästä pitää kuitenkin pystyä nauttimaan, on hyvä tehdä kulutustottumuksissaan sellaisia muutoksia joihin oikeasti kykenee, mutta ei ole järkeä uhrata koko elämäänsä näille jutuille jos niiden puitteissa ei ole mahdollista olla edes jotenkuten onnellinen. Ja itse en kyllä kykene onnellisuuteen ilman näitä karvaturreja ja lupaa tehdä välillä valintoja muistakin kuin ekologisista lähtökohdista. Tai ehkä tää on sit vaan asennekysymys :D

Anonyymi kirjoitti...

Mielestäni on tärkeää yrittää muuttaa maapallomme tilaa paremmaksi sekä omilla valinnoilla että teollisuuteen, yrityksiin, mediaan ym kulutusilmapiiriin vaikuttamalla.

Itse suosin ostoksissani luomu-ja lähiruokaa, mutta en sataprossasesti.Pääasiassa ostan kuitenkin terveellisiä, lisäainevapaita ruokia ja vältän kemikaalikosmetiikkaa aika paljon.

Tärkeinpänä pidän kuitenkin yleistä asennemuutosta. Sitä me tarvittaisiin. Esim just mielipidevaikuttajien ja johtajien rohkeaa esilletuloa parempien ratkaisujen puolesta. Se muokkaa yleistä ilmapiiriä ekologisille ratkaisuille otollisemmaksi.

En tykkää yhtään näistä lifestylebloggaajista, jotka kahmivat innolla minkä tahansa firman ilmaisia vaate-ja meikkilahjoja. Monet heistä levittävät vastenmielistä sanomaa: Tärkeintä on pitää hauskaa ja näyttää hyvältä, olla cool! Luonnosta, lapsityövoimasta, terveysriskeistä viis. Pääasia, että menee lujaa ja saadaan elää tätä pintaliitoelämää.

Ja tuhannet nuoret ahmivat näitä vaikutteita ja ryntäävät ostamaan ja kuluttamaan esikuviensa kehumia tuotteita. Maapallo ei kyllä kiitä ei, eikä ihmisten terveys. Ilmaston lämpeneminenkin vain yltyy moisesta kulutusjuhlasta.

Minusta parhaiten ekologiseen kehitykseen voi vaikuttaa kirjoittamalla ja puhumalla tästä nykykulutuskäyttäytymisestä ja sen takana olevista ikävistä arvoista tai ehkäpä jopa arvotyhjiöstä.

Minttu kirjoitti...

Ensinnäkin minä yksityisautoilen, joten en ole järin ekologinen ihminen. Koetan sitten kompensoida tätä syntiäni kierrättämällä kaiken mahdollisen ja ostamalla vähän mutta laadukasta.

Ruoassa suosin luomua, mutta jos luomutiskissä ei ole vihreää paprikaa, jota haluan, niin en osta punaista luomua vaan tavallisen vihreän.

Koska ruokalasku on luomun takia niin järkyttävä ja harrastan vielä ihan liikaa kalliita harrastuksia, niin minulla ei juurikaan ole varaa matkustella. Kun sen teen, niin teen sen surutta lentokoneella.

Suurin hippitekoni omasta mielestäni on, että en syö tehotuotettua lihaa. Syön riistaa ja jonkin verran luomua. Lähinnä syön kyllä kasvisruokaa ja kalaa. Senkin ostan mieluiten vapaasti uineista, mutta tonnikalaan en koske. Tosin tämäkin on enemmän anarkistista eläinten oikeudet -mouhua kuin ekologiaa.

Ylipäätään mulle on kyllä tärkeintä oma mukavuus, ja sitten teen ekologisia ja eettisiä valintoja niissä puitteissa, ettei oma elämänlaatu huonone. Eli ajan autoa, mutten syö broileria jne.

Anonyymi kirjoitti...

Laitan rajan siihen, että en käytä tuotteita, joitten ainesosat ovat tutkimusten mukaan aiheuttaneet joitain terveyshaittoja tai se on todennäköistä. En siis esim käytä aspartaami-tai aromivahventeita sisältäviä tuotteita.

Kosmetiikan puolella en käytä parabeenejä yms haitalliseksi todettuja aineita sisältäviä tuotteita.

Lentokonetta käytän joskus harvoin ja yksityisautoa säännöllisesti. Asun paikassa jossa on huonot bussiyhteydet.

Muovituotteista olen luopumassa hiljakseen kotona ja siirryn lasiesineisiin.

Anonyymi kirjoitti...

Minttu ja hänen jälkeensä anonyymi - heidän kirjoituksensa ovat aikalailla minunkin ajatuksiani.
-Helinä

Anonyymi kirjoitti...

Tärkeintä on kodin, kosmetiikan, ympäristön ja ruuan kemikaalikuorman vähentäminen. Kemikaaleista on eniten ihmisille ja eläimille sekä luonnolle haittaa.

Niinpä luen kaupassa tarkkaan tuoteselosteet ja kartan haittallisia kemikaaleja sisältäviä tuotteita.

Minna kirjoitti...

Minua vaivaa yksi aisa blogissasi, jätit puolitiehen -10 kg projektin. Kerro edes, miten siinä lopulta kävi? Sivupalkissa näytät saavuttaneesi -7 kg. Oletko nykyään siinä lukemassa vai onko painoa tullut takaisin? Olen seurannut blogiasi ihan alusta asti ja harmittaa kun jätit ko.aiheen kokonaan käsittelemättä. Toivoisin siis jonkinlaisen lopuraportin vuodestasi 2011, jossa kertoisit lopputuleman:)

Anonyymi kirjoitti...

Mirtsu ja muut kertokaapa mitä itse teette työksenne? Oletteko itse täysin ekologissa yrityksissä töissä?

Anonyymi kirjoitti...

Olen freelancer- kirjoittaja työltäni ja meininki on kyllä melkoisen ekologista pikku yrityksessäni. :)

Mirtsu

Liisa kirjoitti...

Olipa hyvä, että nostit tämän aiheen esiin. Olen itse ollut kiinnostunut ekologisuudesta ja eettisyydestä lähes 20 vuotta. Matkan varrelle on mahtunut monia kokeiluja. Tällä hetkellä valintani näyttävät erilaisilta kuin 20 vuotta sitten. Samoin elämäntapani. Yhä edelleen etsin lisää tietoa ja mietin, mitä ekologisuus ja eettisyys minulle tarkoittavat. Kirjoitin enemmän aiheesta omaan blogiini. Yhdessä toisten kanssa keskustelemalla saa vinkkejä ja uusia näkökulmia, joiden pohjalta voi taas muokata ja rakentaa omia valintaperusteitaan. Jatketaan siis tärkeää, hyvää ja mielenkiintoista keskustelua! =D

Anonyymi kirjoitti...

Yhden anonyymin kysymykseen toisen anonyymin vastaus: :D

Teen vyöhyketerapeuttisia hoitoja asiakkailleni ja kannustan heitä vaihtamaan haitallisia kemikaaleja sisältävät kosmetiikkatuotteet luontaisempaan kosmetiikkaan.Kerron haitallisten aineiden riskeistä.

Neuvon asiakkaitani myös välttämään tyhjiä kaloreita sisältäviä lisäainepitoisia ruokia ja siirtymään luonnollisemman ravinnon pariin.

Toimitiloissani on paljon kierrätyskamaa tekstiileissä ja huoneeni on sisustettu käytetyillä, mutta silti kauniilla huonekaluilla. Töissäni käytän mahdollisimman luonnonmukaisia hierontaöljyjä.

Ekoilu on rakas ja minulle tärkeä osa elämää. Se tuo hyvää mieltä minulle ja asiakkaillenikin.

Anonyymi kirjoitti...

Viestinnän ja kulttuurintutkimus ovat erikoisalaani. Työssäni mm analysoin yhteiskuntamme arvoja sekä vallitsevia viestintästrategioita. Pidän tätä jo itsessään ekologisena toimintana.

Erica kirjoitti...

En ole mikään super-ekoilija. Tunnustan tykkääväni uusista tavaroista ja vaatteista. Harkitsen todella tarkkaan ostoksiani. Voin helposti etsiä vuosia vaikka hyvää paria mustia nahkakenkiä. Olen myös supernirso.

Kierrätän kyllä perusjutskat: paperit, pahvit, bio, lasi, metalli jne.
Annan käytetyt lastenvaatteet eteenpäin naapureille, tai kaverereille. Myös omaa vaatekaappia siivoan säännöllisesti ja annan eteenpäin.

Esikoisen kanssa käytin aika paljon kestovaippoja, toisen kanssa olen kyllä lipsunut pahasti kertisten puoleen. Suuri osa lastentarvikkeista on kyllä perintöä isommalta. En ole esim. ostanut toiselle uusia leluja,sänkyä, istuinta jne., vanhat käy hyvin.

Käytän rahatilanteen puitteissa niin paljon luomua kuin mahdollista. Kyllä meillä on vuosien saatossa vaihtunut jo melkein kaikki mausteista ja kosmetiikasta lähtien ekompaan.

Yritän pitää kiinni siitä että niiden tuotteiden, joita käytetään määrällisesti eniten arkena, tulisi olla luomua/alhaisia kemikaalikuormaltaan. Tällöin ne tuotteet, joita käytetään vain vähän, tai todella harvoin eivät haittaa niin paljon.
Emme käytä lainkaan limuja (ei osteta itse) ja itse yritän olla ostamatta mitään makeitakaan, koitan sitten vaan leipoa vaikka itse sen omenapiirakan kun mieli tekee.Tehdään käytännössä kaikki ruoat alusta itse.


Me ei syödä ulkona kuin ehkä pari kertaa vuodessa, jos vanhempani ovat kutsuneet mukaansa.

Joitain juttuja joista en pysty luopumaan, vaikka tiedän niiden olevan huonoja, ovat: saniteettitilojen pesussa domestos ja edes välillä kloriitti, sekä meikeissä sellainen tosi hyvä kynsisuojalakka, sekä Lancomen ripsari :)

Little M kirjoitti...

Minäkään en koe ekologisuuden ja eettisyyden asioita kovin helpoiksi tai yksinkertaisiksi. Ensinnäkään emme milälän pysty näkemään kaikkien tuotteittemme ja ostostemme taakse, koska valmistusketjuja on toisinaan hankalakin selvittää. Ja siihen menisi aikaa.

Itse yritän valita jonkinlaisen kultaisen keskitien.
Vanhempani elävät pohjoisessa hvyinkin ekologista elämää, vaikkeivat tee siitä numeroa. Toisin sanoen, he eivät välttämättä suoranaisesti ajattele elävänsä ekologisuuden aallonharjalla, vaikka toteuttavat sitä ihan luonnostaan: talo lämmitetään puulla, vaatteet kierrätetään, ruoka kerätään ja pyydetään itse mahdollisimman pitkälle, matkustellaan harvoin, lehdet poltetaan, ruoantähteet annetaan koiralle tai viedään kompostiin ... välillä minusta tuntuu hassulta ja turhalta puhua mistän luonnonmukaisesta tai ekologisesta täällä kaupungissa, kun tunnun olevan niin kaukana todellisesta ekoelämästä.

Jo asioiden tiedostaminen ja miettiminen on askel oikeaan suuntaan - niistä myös valinnat ja päätökset kumpuavat.

Jaa blogikirjoitus kavereillesi