3. syyskuuta 2011

Ortoreksia

Kuka herää lauantaina klo 7? Minä. :D Piti nimittäin nousta lukemaan healthcoach-tenttiin, sillä se on edessä ensi viikolla. Opiskelujeni aiheena on ollut tänään mm. syömishäiriöt, joten siitä muutama sananen.
Anoreksia ja bulimia ovat enemmän tai vähemmän tuttuja syömishäiriöitä, mutta minulle uutena tuli eteen ortoreksia, jossa sairastunut keskittyy ruoan määrän sijaan sen laatuun tai terveellisyyteen. Eli esimerkiksi sairastunut voi ajatella, että voi syödä ainoastaan kotona tehtyjä ruokia ja vaikka pelkästään raaka-ruokaa, joka on vielä luomua. Jos tämä ruokaintoilu menee äärimmäisyyksiin ja henkilö ei salli minkäänlaista muuta ruokaa itselleen, voi tästä kehittyä syömishäiriö.
P1080765
Nyt kun olen opiskellut vaikka mitä eri ruokavalioita koulussa ja minulle on alkanut muodostua käsitys siitä mitä minun tulisi syödä ja mitä ei, on hyvä muistaa aina välissä ettei tämän suhteen kannata olla liian tarkka. Ruoka ei saisi liiaksi hallita elämää. Ja sanoisin että olen tässä onnistunut. Mm. eilen söin jäätelön aivan hyvillä mielin, eikä siitä tullut edes huono omatunto. :) Eli sallitaanhan kaikille hieman herkkuja ja fuskausta! :)
Seuraavaksi lähdenkin tästä Indiedaysin konseptointipäivään.

Tunnetteko yhtään syömishäiriöistä ja etenkin sellaista, jolla voisi olla ortoreksia? Jos vastaus on kyllä, niin miten se näkyy?

8 kommenttia:

Mustikkatyttö kirjoitti...

Tervehdys Helene!

Uskonpa tuntevani erään miehen, jolla toiminta viittaa jo aika rankasti ortoreksian suuntaan.

Tämä muutoin monin tavoin fiksu ihminen ahdistuu suunnattomasti, jos hänen tarkka "vähintään kolme tuntia väliä syömisessä"-systeeminsä uhkaa tulla häiriö.

Näin ollen, kun hän alkaa syömään ei saa tulla TAUKOJA! Mies on tunnettu lähipiirissään ja kyläilyreissuilla sekä ravintolareissuilla siitä, että alkusalaatin ja pääruuan välissä ei saa olla pitkää väliä.Näin ollen hän ei useinkaan uskalla syödä alkusalaattia ennen ruokaa, koska ruokahan voi viipyä. Hän joutuu syömään alkusalaatin usein aterian päätteeksi. Ja jos jälkiruoka uhkaa viipyä, miehen elekieli alkaa olla jo kovin levotonta. On kaiketi veteen piirretty viiva, milloin tauko suupalojen välillä on liian pitkä...tällöin mies joutuu kieltäytymään jälkiruuasta.

Vaimolleen hän muistuttelee siitä, miten kaikki ruuat pitää saada valmiiksi sopivasti yhteen syssyyn tai hän ei voi syödä.

Muutoinkin hän usein ahdistuu, jos lasten ruoka ei välillä ole aivan ihanteellista. Esim jos lastenjuhlissa jälkikasvu saa kerran kuussa tai parissa jotain perussokerivehnäjauhotarjontaa, mies on ihan hätää kärsimässä. Eräilläkin kutsuilla tämä sankari kailotti kovaan ääneen, että eikö tarjolla ole mitään terveellistä.

Joskus muinoin hän ei antanut lapsensa sitten syödä kutsuilla tai kylässä juuri mitään, nykyään jo enemmän, mutta usein hirveän moraalisen krapulan kera. Perheen alle kouluikäinen pikkuvanha poika onkin sanonut, että sana "terveellinen" on hänelle kirosana.

Kerran perheen esikoinen teki kylään tulleille kavereilleen marjakiisseliä, johon hän laittoi sokeria. Mies sai kaikkien lasten aikaan raivarit ja huusi, että tuollaista peetä tässä talossa ei vasta enää tehdä! Lapsille tuli ymmärrettävästi tosi paha mieli ja kyläilevät lapset ihmettelivät tapausta vanhemmillensakin kotonaan.

Perheen lapset esikoisen johdolla perustivat kerran keskenään yhdistyksen "Normaalin kotiruuan puolesta". Mies olisi nimittäin välillä halunnut, että lapsetkin söisivät lähinnä vain hänen ihanteellisimpina pitämiään ruokia.

Perheen nokkela esikoinen teki jopa power point-esityksen tietokoneelle aiheesta, niin mistäpä muusta kuin...ortoreksia!

Nyt tämä mies on ilmeisesti pikku hiljaa alkanut ymmärtää, että sen, minkä keho ehkä voittaisi todella tiukoista rajoituksista syömisen suhteen, ihmisen ja eritoten lasten mielen hyvinvointi puolestaan menettää moninkertaisesti. Vaimo onkin antanut ymmärtää, että jo lasten henkisen hyvinvoinnin takia tuon ylihysteerisen terveellisyysintoilun tulee tasoittua tasapainoisempiin uomiin tai yhteiselosta ei tule mitään. Ainakaan muuta perhettä mies ei saa pakottaa syömään "ääriterveellisesti" ja olemaan syömättä mitään kyläreissujen vähemmän terveellisistä anneista.

Syömisessä tulisi säilyä ilo ja rentous, vaikka terveellisyyttä halutaankin.Joskus jotkut hakevat henkistä turvaa tiukoista säännöistä ja ehdottomuudesta. Toisinaan keskustelut läheisten kanssa riittävät avaamaan ääritiukkisten silmiä ja päänsisäisiä solmuja, joskus varmaan ammattiapu on tarpeen.

Hienoa, että otit tämän aiheen esille!

Nora kirjoitti...

Hyvä aihe! On paljon ihmisiä, jotka vetävät aina yli suuntaan tai toiseen, eivät osaa olla realistisia niin ruuan, treenien kuin minkään suhteen.

Toinen juttu. Onko tuossa Michael Pollanin kirjassa hyviä ruokaohjeita. Tuota kirjaa kehutaan Kaisa Jaakkolan kirjassa Hormonidieetti, jota parhaillaan luen. Minulla on haastavinta se, että vaikka ymmärrän asiat ja hallitsen pääkohdat, niin en osaa välttämättä laittaa niitä lautaselle, vaikka kaupasta oikeita aineita kotiin tuleekin. :)

Miranda kirjoitti...

Luin itsekin yhdessä vaiheessa orotreksiasta. Itse en tietääkseni tunne ketään joka sitä sairastaa mutta luin, että se ruuan laatuun huomion kiinnittäminen aiheuttaa sairastajassa myös sosiaalisen eristäytymisen, koska ei voi esim ikinä mennä kenenkään luokse syömään koska ruuan pitää olla sairastajalle esim sitä raaka ruokaa eikä muuta. Tämä on surullista monestakin syystä, mutta yksi mikä itseäni ärsyttää suunnattomasti on nyky-yhteiskunnan painostus siitä että ruoka on sosiaalinen asia. Että yhdessä mennään syömään ja toinen tekee toiselle ruokaa ja katsotaan ja seurataan mitä toinen syö ja kysellään mitä toi on tai jos oot vege niin syötkö pelkkää salaattia jne. Toiset ihmiset kyttää tai joissain tilanteissa päättää toisen syömisistä, niin en yhtään ihmettele että se aiheuttaa oireilua yhdessä jos toisessa ihmisessä.

Mustikkatyttö kirjoitti...

Tuli vielä kuitenkin mieleen , että toisaalta tunnen joitain vakavistakin sairauksista tarkalla ruokavaliolla parantuneita tai muuten suurella ruokavaliomuutoksella olonsa täysin uudistaneita, jotka haluavat syödä lähinnä vain hyväksi katsomallaan tavalla varmistaakseen hyvinvointinsa.
En kuitenkaan pidä heitä ortorektikkoina.

Jos ihmisellä toisaalta on hyvä olla ja hän ei väkisin painosta muita syömään samoin kuin hän itse tekee, niin todella tarkkakaan syömistapa ei minusta kuitenkaan välttämättä tee ihmistä ortorektikoksi. Kokonaisuus ratkaisee.

Jotkut ovat löytäneet tarkasti perusteltuja tapoja syödä ja ovat näin jopa parantuneet...ajatellaanpa vaikka elävän ravinnon äitiä, Ann Wigmorea.Hän parantui raaka-ja elävällä ravinnolla monista vakavista sairauksistaan. Hän on ennemminkin todellakin hyvä kuin huono esimerkki mielestäni.

Asialla on monia puolia.

Anonyymi kirjoitti...

Heippa!
Oon jostain joskus lukenut, että ortoreksiaan kuuluu osana myös sairaalloinen liikunta j amyös sen kontrollointi. Jos tämä pitää paikkansa tunnen tytön, jolla sairaus on ollut jo vuosia.
Tyttö sattuu olemaan parhaita ystäviäni.
Hän ei ole koskaan syönyt esimerkiksi syntymäpäiväkutsuilla muuta kuin viinirypäleitä. Koulussa hän ei syönyt koskaan kouluruokaa, koska oli kotona syönyt puuron ja isä olisi tehnyt ruoan valmiiksi iltapäivällä. Reissuissa jne hän valitsee aina kevyimmän tarjolla olevan tuotteen. Jos menemme kahville, hänellä ei koskaan ole syötävää. "Ruokaisin" ostos on tainnut olla jokin smoothie.

Urheilu on kuulunut hänen elämäänsä aina. Jos ihminen käy kolmessa aerobicissa peräkkäin tai herää ennen koulua hiihtämään kymmenen km, on jokin jo ehkä pielessä. Kaikki ystävien kesken sovitut tapaamiset jouduttiin sopimaan hänen liikuntatuntiensa mukaan.Jos näin ei olisi tehty, emme olisi nähneet ikinä.
Anoreksiaa hänellä ei ole, mutta opiskelujen ja useiden töiden myötä on ortoreksia kiristänyt otettaan ja hän vaikuttaa todella "pieneltä". Anoreksian suljen pois, sillä tunnen hänet niin hyvin, että tiedän hänen minäkuvansa olevan lähes normaali. Hän ei siis tee tätä kaikkea vain ollakseen laiha, vaan ollakseen terve.

Kaveripiirissä asia on kyllä huomattu ja hänen kanssaan puhuttu, mutta ei oikein tunnu auttavan. Olen puhunut asiasta myös hänen vanhiempien kanssa, mutta hekin kokevat olevansa pulassa. Luulen kuitenkin, että lääkäriksi opiskeleva ainakin jossain vaiheessa elämäänsä tulee tekemään muutoksen ja unohtaa vanhat tavat. Tai näin ainakin toivon. Muutos vaan saisi tulla mahdollisimman pian.

Anonyymi kirjoitti...

huomaan itsessäni himan ortoreksisia oireita, kun lopetin ratsastuksen, uudeksi harrastukseksi tuli elämäntavat, laihdutus ja kuntoilu. jouduin tänä viikonloppuna perumaan kyläilyn kaverille, koska tiedän, etä tarjolla olisi ollut kakkua ja pullaa sun muuta normaaliruokavaliostani poikkeavaa. en olisi varmasti muuten peruuttanut, mutta koska minulla on tavoite tiettyyn painoon maanantaiksi, en voinut riskeerata. oikeastaan ortoreksia ei ole niin paha, se voi auttaa saavuttamaan terveellisen elämän, mutta sosiaaliset suhteet ehkä kärsivät jos tilanne pahenee.

Anonyymi kirjoitti...

Pollanin kirjassa, jos tarkoitat "Oikean ruuan puolesta" ei ole reseptejä.

Helene kirjoitti...

Kiitos kaikille kommenteista! Asia on todellakin mietityttänyt minua viime aikoina paljon.

@Mustikkatyttö Kiitos tarinan jakamisesta. Laittoi todellakin miettimään.

@Nora Sinulle tulikin jo tuo vastaus... Eli ei sisällä reseptejä.

Jaa blogikirjoitus kavereillesi