8. heinäkuuta 2011

Tunnustuksia ja syömishäiriöitä

Huomenta kaikille! Olenkin tänään (viimeisenä työpäivänä) aikaisin hereillä ja ennen töihin lähtöä lueskelin tuossa hieman edellisen postaukseni kommenttiboksia... Minun oli pakko heti hieman selventää asioita, sillä postaukseni herätti hieman keskustelua.

Sain hieman kritiikkiä/kyselyä siitä, että olenkohan mennyt liian ankaralle linjalle. Minusta tämä on hyvä asia nostaa esille, sillä kyseessä on tärkeä aihe ja moni nuori nainen on tuntunut jossain vaiheessa elämäänsä olevan syömishäiriöinen ja nämä asiat kulkevat usein hyvin lähellä toisiaan. Minulla on monta kaveria, joilla syömisestä on tullut ongelma jossain vaiheessa heidän elämäänsä ja itse en myöskään ole tässä joukossa poikkeus.

Tarkoituksenani ei alunperin ollut jakaa tätä tietoa blogissani koskaan, mutta ehkä sen jakamisesta on jollekin hyötyä ja koska koen, että olen päässyt siitä täysin yli (ja voin keskustella siitä järkevästi) niin tässä tulee. Olen siinä 17-18 vuotiaana kärsinyt jonkin tason syömishäiriöstä (painoni oli alimmillaan noin 48kg, olen 170cm pitkä). Tuohon aikaan söin aivan liian vähän ja se haittasi elämääni. Pohjimmaiset syyt siihen eivät olleet itse asiassa laihdutuksen liittyviä (vaikka sillä se alkoi), vaan halusin kontrolloida elämääni syömisen avulla, sillä olin tuohon aikaan kokenut eron ensimmäisestä poikaystävästäni ja se järkytti minua todella paljon. Koin, etten voinut vaikuttaa omaan elämääni ollenkaan ja jotenkin siitä se lähti. Syömisiäni pystyin kontolloimaan. En tietystikään silloin pystynyt analysoimaan itseäni kunnolla ja vasta jälkikäteen olen löytänyt syitä siihen miksi niin kävi.
Tuohon aikaan ajatukset syömättömyydestä haittasivat elämääni todella paljon (sillä ajatukset ruoasta pyörivät koko ajan mielessäni), mutta myös kroppani alkoi reagoida. Minulla oli jatkuvia päänsärkyjä, rintakipuja, juostessa hengitysvaikeuksia, istuminen alkoi sattua, lähimuistini huonontua. Lisäksi elämäni oli sellaista yhtä salaamista, ruokien heittämistä roskiin jne. Se oli kamalaa aikaa ja en sitä suosittelisi kenellekään. En onneksi koskaan tuosta laihtunut vielä enemäpää, eli mihinkään totalikatastrofiin se ei koskaan mennyt.
Muistan kuinka kerran lukiossa meillä oli ruoaksi lempiruokaani (en nyt muista enää mitä se oli), mutta otin sitä koko lautasellisen ja en syönyt sitä ollenkaan. Olin todella tyytyväinen itseeni ja siihen, että pystyin vastustamaan sen syömisen. Eli vastustin pahimman kiusauksen.... Tuollaisia ajatuksia minulla oli silloin päässä päivittäin ja noina aikoina olin onnettomin ikinä.
Aloin parantua oikeastaan sen jälkeen kun ymmärsin oman logiikkani mahdottomuuden. Lisäksi sain itselleni tukea läheisiltä ja paraneminen alkoi tapahtua. Mutta isot jäljet se jätti pitkäksi aikaa. Ihalin todella pitkään (vielä vuosi myöhemmin) sitä 48-kiloista minua, mutta nyt olen päässyt siitä täysin eroon ja kaiken koulussa oppimisenikin jälkeen en usko, etä voisin koskaan antaa itselleni käydä niin. Haluan, että kroppani voi hyvin ja saa tarpeaksi monipuolista ruokaa.
252/365: Anorexia Nervosa
Uskon, että tunnistan nykyisin kyllä heti jos tilanteeni alkaa mennä huonoon suuntaan. Ennen tätä ruokavaliomuutokseni tekoa jouduinkin pohtimaan juuri tätä asiaa melko paljon, eli olisiko minulla riskiä sairastua tähän uudestaan jos opiskelisin ruokavalioasiota ja ruoasta tulisi taas isompi osa elämääni. Ja nyt puolen vuoden opiskelujeni jälkeen olen vakuuttunut, ettei niin tule enää käymään.

Asia, joka minun olisi tullut kirjoittaa tuon edellisen postauksen yhteyteen on se, että luopimisen olen aloittanut aina korvaamalla. Eli sen sijaan, että rajaan ruokia pois, mietin miten niitä korvataan. Idea ei siis missään nimessä ole se, että karsitaan vaan kaikki pois. Ruokien rajaaminen tulee aina alkaa sillä, että lisätään parempia ruokia ja sitä kautta myös rikastetaan omaa elämää. Tässä siis omat korvaajani:
Kahvi -tee
Kana - kala ja katkarapu ja luomuliha
Liha - kala, katkarapu ja luomuliha
(selvennyksenä tähän väliin, että katkarapuja syön noin 1-3 kertaa viikossa, kalaa lähes joka päivä, lihaa noin kerran)
Tofu - vihannekset, katkarapu, kala ja luomuliha
Karkit - Tumma suklaa (yli 70% kaakao) ja marjat, hedelmät sekä pähkinät
Limut ja energiajuomat - vesi ja tee
Einesruoat - itse tehty ruoka
Mehut - itse puristettu mehu, vesi, luomumaito
Sipsit - Panostan parempilaatuisiin sipseihin jos on himo ja pienempiin pusseihin
Juustot - pääpaino vuohen- ja lampaanmaitopohjaisissa juustoissa
Leipä - luomuleipä ja pääpaino yleensä tummassa

Syön nykyään lähes poikkauksetta joka päivä yhden salaatin (jossa on kalaa) ja smoothien. Näiden ohella syön usein leipää, pähkinöitä, hedelmiä, marjoja... Mitä nyt milloinkin tekee mieli. :)

10 kommenttia:

Mustikkatyttö kirjoitti...

Kannatan juuri tuota ajatusta -vaihtamista parempaan! :)

Tuntui hyvältä lukea avointa kirjoitteluasi! En pidä niinkään paljon blogeista, joissa kaikki mahdolliset nykyiset ja menneet ongelmat siivotaan täysin piiloon.

Kaikki me olemme kohdanneet ja kohtaamme elämässä myös kipeitä asioita, vaikeuksia ja haasteita. On vain luonnollista, että se elämän vaikeampi ja haikeampikin särmä edes vilahtaa välillä positiivisten postauksien ja tunnelmien lomassa.

Näin kirjoitukset tuntuvat aidoilta, saavat syvyyttä ja koskettavat! Kiitos avoimmuudestasi Helene! :)

Oliviaana kirjoitti...

Heippa!

Minäkin olen sairastanut anoreksian, tosin todella pitkään...ja edelleenään en "osaa" syödä hyvin ja monipuolisesti, vaan syön todella vähän ja koen syyllisyyttä lähes kaikesta. Tuntuu lähes uskomattomalle, ett vielä 8 vuoden päästäs sairastumisesta olen tässä tilanteessa. Itsekin olen tosi kiinnostunut ravitsemuksesta, ja miettinyt usein, että alkaisinko opiskella alaa, mutta minun kohdallani se olisi ehkä niin että tieto lisää tuskaa...hmm.

Oiskos sinulla vinkkiä miten pikkuhiljaa laajentaa ruokavaliota, niin että saisin paikattua ravintoainepuutoksia? Mitä mieltä olet maitotuotteista? Olen ihmetellyt tätä jatkuvaa turvotusta ja mahakipuja, vaikka en syö viljoja ollenkaan...oiskohan syynä maitotuotteet? (niitäkin käytän vain luomuna).

jarna kirjoitti...

On hyvä että olet selättänyt syömishäiriön, mutta pitää muistaa, että sen jälkeen on tietyllä tapaa aina riskiruhmässä, vaikka olisikin saanut ongelmansa käsiteltyä. Siksi erityistarkkaavaisuus syömis- ja laihdutusasioissa on tärkeää.

Anonyymi kirjoitti...

eiks kalassa oo jtn juttuu minkä takia sitä ei joka päivä sais syödä ?

Ak kirjoitti...

Moi, ihanan rohkeaa tekstiä. Kiitos avautumisestasi, Helene.

Ehtisitkö jossain vaiheessa kertomaan, että mitä teet silloin kun huomaat että ajatuksesi ovat vaarassa lähteä väärille poluille?

Ja mistä alat huomata, jos olet luisumassa kohti entistä? En tarkoita, että olisit lipsumassa lähellekään, mutta kuten Jarna tuossa yläpuolella sanoi, niin erityistarkkaavaisuus on tärkeää.

Ja varmasti tarkkailet itseäsi ja ajatuksiasi, koska myös toit juuri julki jotain menneisyydestäsi.

Hehkeää lomaa! Nauti ja rentoudu!

Sammy kirjoitti...

Ihanaa, että teit tämän postauksen ja selvensit asiaa, sekä kerroit hieman taustojasi! Nyt ymmärrän paremmin, mitä ajat takaa, kun kerroit noista, että lähinnä korvailet tuotteita :) Joskus sitä ei vaan heti tule ajatelluksi, kun itse tietää mitä tekee, mutta kun kirjoittaa, ei välttämättä huomaa painostaa niitä tärkeitä asioita, esim tässä kohtaa juuri, että korvaat jotakin jollakin toisella.

Hienoa, että tiedät kuitenkin riskin, kun olet kerran anoreksiaa sairastanut (tai ainakin sen tapaista?), joten huokaisen helpotuksesta, että olet ns. turvallisilla vesillä ja osaat suojella itseäsi :)

Hellepäiviä!

Kimmo kirjoitti...

Hatunnosto tästä rohkeasta postauksesta! Miltä tuntui kirjoittaa tästä ja mikä oli fiilis postauksen jälkeen? Vois nimittäin kuvitella, että aiheesta kirjoittamisellakin on positiivista, voimaannuttavaa vaikutusta..

Helene kirjoitti...

@Mustikkatyttö Kiitos! :)

@Oliviaana. Kiitos kommentistasi. Syömishäiriöt ovat kyllä siitä syystä todella kinkkisiä, että ne ajatukset pyörivät usein elämässä vielä vuosien jälkeenkin. Minulla oli sama juttu erittäin pitkään, mutta tällä hetkellä koen että olen päässyt niistä ajatuksista täysin eroon.
En pysty oikein antamaan sinulle mitään ohjeita kun en tunne ruokavaliotasi, mutta kuin että syö mahdollisimman paljon salaatteja ja valitse aina mahdollisuuksien mukaan kaikista parhaimpia/laadukkaimpia tuotteita. Lisäksi monet superfoodit voivat auttaa tässä. Itse käytän niitä säännöllisesti, mutta mihinkään ääripäähän tässä ei kannata mennä. Koska sinulla on tuo syömishäiriötausta ehdottaisin ehkä sellaista, että opettelisit joka viikko yhden uuden terveellisen tuotteen. Aloita vaikka kvinoasta, sitten osta parempaa suolaa, parempia öljyjä jne.
Sinuna alkaisin pitää ruokapäiväkirjaa ja sitä kautta selvittämään oletko maidolle vai mille allerginen. Itse huomasin toissapäivänä, että mahani ei pitänyt siitä että söin aamulla munakkaan aamupalaksi. Testaan sitä uudetsaan kohta ja jos vatsa on taas kipeä, alan epäillä että minulla on muna-allergia.
Luomumaito on minusta myös parasta. :)

@Jarna Kiitos kommentistasi! Olet oikeassa ja yritän pitää tuon mielessä. :) Jos blogissani juttuni alkavat mennä sfääreihin, niin tulethan paluttamaan minut sitten maanpinnalle? :D

@Anonyymi. Olet oikeassa sen suhteen että esimerkiksi Itämeren kalaa ei tulisi syödä joka päivä. Täällä on kaloihin liittyvää tietoa: http://www.evira.fi/portal/fi/elintarvikkeet/tietoa_elintarvikkeista/elintarvikevaarat/elintarvikkeiden_kayton_rajoitukset/kalan_syontisuositukset/

@Ak Kiitos kommentistasi! Tarkkailen sitä kuinka pakonomaisena pidän omaa syömiskäyttäytymistäni. Syömättä jättäminen on aina hälytysmerkki ja aina jos minulta jää joku ruoka syömättä (mm. kiireiden takia) mietin mielessäni, että "ei hyvä" ja pyrin korjaamaan sitä.
En halua laskea kaloreita ja se on yksi asia mikä ehkä voisi viedä minua väärälle polulle.
Ajattelen kropastani nykyisin myös toisella tavalla. Haluan antaa sille sitä ravintoa mikä sille kuuluu, eli laadukasta ravintoa. Silloin kun olin sairas en ajatellut kroppaani muuta kun laihuuden kautta. Kroppani sai kestää syömättömyyden sillä mieleni vaati niin. Olin itselleni tuohon aikaan aivan mielettömän ankara ja en toivoisi kenellekään sellaista.

@Sammy Kiitos! :)

@Kimmo Kiitos kommentistasi! :) En osaa oikein sanoa, että miltä tuntui kirjoittaa tuosta... Koen nykyään että olin silloin aikalailla toinen ihminen. Eli tavallaan se ei enää kosketa niin paljoa. Siksi kai pystyinkin kirjoittamaan siitä. :)

Anonyymi kirjoitti...

Helene,

Ensimmaiseksi KIITOS mielenkiintoisesta blogista ja erityisesti resepteista.

Minua jai nyt askarruttamaan mikset syo kanaa tai tofua? Itse kaytan luomukanaa useasti viikossa, tofua harvemmin.

Anonyymi kirjoitti...

Sori.... Vastaukset kysymyksiini loytyvatkin seuraavasta postauksesta ;-)
Ihanaa Egyptin lomaa!

Jaa blogikirjoitus kavereillesi