26. heinäkuuta 2011

Tulevaisuudensuunnitelmia

Loma vierähti aivan liian nopeasti ja arki on kutsunut jo kaksi päivää. Lomaltapaluu sujui mukavasti ja mitään jälkimasennusta ei ole havaittavissa, ainoastaan pientä ikävää Egyptiin.
Halusin tällä kertaa kertoa blogissani hieman suunnitelmistani. Minulla oli lomalla hieman enemmän aikaa miettiä omaa elämääni (ja siitä mihin olen päätynyt) ja sain tehtyä taas hieman mindmappausta ja excelöintiä ja sen pohjalta suunnitelmia liittyen terveyteeni. Nämä ovat siis vasta suunnitelmia, joten asiat saattavat muuttua:
1) Vedän healthcoach-kurssit kunnialla loppuun 
No tämä on kai jo aika itsestäänselvyys, että aion valmistua, mutta se oli pakko listata tähän. Juttelin oman coachini kanssa tuossa viikonloppuna ja kerroin hänelle etten aio ryhtyä healthcoachiksi. Se ei vain ole minun juttuni. Sen sijaan aion hyödyntää koulutustani omassa elämässä ja sitten toistaiseksi täällä blogissani. Jatkossa sen sivuston kautta, josta olen täällä silloin tällöin vihjaillut... Mutta se tulee ajankohtaiseksi ehkä vuoden parin päästä.
P1100098
2) Ruokailut
Ruokailuni ovat minusta ihan hyvällä mallilla, joten tarkoitukseni on jatkaa niitä samaan tyyliin. Haluan opetella hieman lisää uusia ruokia ja tehdä enemmän ruokaa kotona.
3) Liikunta
Haluan lisätä liikuntaa ja löytää sen oman lajini. Tällä hetkellä minua kiinnostaa vesi elementtinä (kun ulkona on niin kuuma).
4) Personal Trainer -kurssit
Aion opiskella töiden ohella personal traineriksi ensi syksyn/kevään aikana. En ole vielä päättänyt että missä paikassa niin teen, mutta haluan oppia liikunnasta enemmän kuin mitä olen oppinut koulussa ja nettiä lukemalla. Tämä oli ehkä se isoin päätös, että aion tehdä sen oikeasti.
5) Laihtuminen
Haluan saada ylimääräiset kilot pois, jotka ovat tuossa vyötäröllä ja reisissä. Veikkaan, että ne katoavat liikunnan mukana. :) Joten en ole siitä kovin huolissani.
P1100110
Muista suunnitelmia minulla ei ole toistaiseksi terveyteeni liittyen. Olen ollut elämänmuutokseeni todella tyytyväinen ja en voisi kuvitella että eläisin niiden vanhojen tapojeni mukaisesti. Minulla on pitkästä aikaa ollut hyvä olo kropassani, itse asiassa en ole varmaan koskaan ollut näin sinut itseni kanssa. Olen vasta tänä vuonna oppinut arvostamaan omaa kehoani ja tuntuu jotenkin kauhealta, että siihen meni yli 20 vuotta. Eikö sen pitäisi olla ihan perusjuttu, jota jo opetettaisiin koulussa?

3 kommenttia:

jarna kirjoitti...

Varmaankaan itsensä hyväksymistä ei oikeastaan voi opettaa missään. Siihen voi saada apuja kotoa vanhemmiltaan, hyvältä luokanopettajalta tai mummulta tai naapurilta, mutta itseään alkaa todella hyväksyä silloin kun on sen aika...Jollain se aika on aiemmin, toisella myöhemmin. Oikeastaan olet hyväksynyt itsesi toisaalta aikaisin, sillä monet naiset hyväksyvät itsensä vasta 5-kymppisinä tai jopa myöhemmin. Surullista, että toiset eivät saa nauttia itsensä hyväksymisestä koskaan.

Helene Auramo kirjoitti...

Hyvä kommentti jarna. Olet varmaan oikeassa. :) Jotenkin minulla on kuitenkin sellainen olo, että sitä voisi opettaa mm. keskustelemalla valheellisesta naiskuvasta, jonka media antaa jne.

Liisa kirjoitti...

Suosittelen myös Miina Savolaisen kurssia Voimauttava valokuva. Miina on tullut tunnetuksi Maailman ihanin tyttö -kuvakokoelmasta, missä hän kuvasi usean vuoden ajan koulukodissa asuvia nuoria erilaisissa kauniissa ympäristöissä. Ideana oli tehdä näkyväksi jokaisen tytön ainutlaatuista kauneutta.

Nykyään Miina myös kouluttaa muita käyttämään kehittämäänsä menetelmää. Prosessin aikana käydään läpi itsestä löytyvät kuvat ja opetellaan suhtautumaan niihin lempeästi, todellakin kyseenalaistaen median luomat kapeat kauneusihanteet. Lisäksi koulutuksen aikana otetaan pareittain kuvia. Paljon. Muutamia satoja. Tuollaisen kuvamäärän läpikäyminen on melkoinen prosessi. Siinä tavallaan turtuu, eikä jaksa enää kiinnittää huomiota pieniin virheisiin kuten kaksoisleukaan, ryppyihin tai muuhun epäolennaiseen. Sen sijaan alkaa tunnistaa omia ilmeitään, omaa ainutlaatuisuuttaan ja alkaa aidosti nähdä itseään kauniina. Ainutlaatuisena minänä. Kyseessä ei ole mikään itserakas tehostus, vaan terve itsensä hyväksyminen.

Tärkeässä osassa tuossa prosessissa onkin se, että kuvattava saa itse valita kuvauspaikan, kuvauskulman jne. Kuvauspäivät ovat pitkiä, mutta hauskoja. Ja jo pelkästään niiden muistelemine on voimauttavaa. Esim. me kuvasimme parini kanssa Vanhankaupunginlahdella toukokuun alun päivänä. Ja niinhän siinä kävi, että objektiivia vaihtaessa se lipsahti kohmeisesta kädestä koskeen. Hauskoja muistoja on jäänyt siitä, kuinka kalastimme objektiivia hyisestä joesta.... =)

Mutta tosiaan, voin lämpimästi suositella Miinan kurssia. Sen myötä oma suhtautumiseni kuviini, kuvattavana olemiseen ja ylipäätään kuviin on muuttunut. Voisin sanoa, että tuo kurssi todella opetti minulle itseni hyväksymistä ja vahvuuksieni näkemistä. =)

Jaa blogikirjoitus kavereillesi