8. toukokuuta 2011

Carpe Diem

Blogi on ollut minulle mahtava väline tukemaan omaa elämäntaparemonttiani. Olen saanut lukijoiltani niin paljon kannustusta, hyviä vinkkejä, asiantuntijakommentteja, tukea mutta myös kyseenalaistamista (mikä on erinomaista, sillä olehan vasta etsimässä itselleni oikeaa tapaa syödä). Remppa on ollut vasta neljä kuukautta käynnissä. En usko, että olisin onnistunut tässä prosessissani niin hyvin ilman blogiani ja lukijoitani. Tämä on ollut uskomaton kanava. Blogini on johdattanut minua ja minä johdattanut blogia. Kiitos siis teille kaikille! :)
P1070927
Seuraavaksi on vuorossa pitkä postaus, sillä minulla riitti hieman inspiraatiota. :D  Aiheena on pysähtyminen. Ne joita kiinnostaa lukea blogistani ainoastaan urheilu- ja syömisjuttuja suosittelen skippaamaan tämän tekstin. :)

Haluan jakaa yhden konkreettisen esimerkin siitä kuinka yksi blogikommentti voi vaikuttaa ja viedä eteenpäin omaa elämäntaparemppaa. Se tulee tässä: Sain lukijaltani (Anonyymi) viime perjantaina seuraavan kommentin:
Kiitos tästä blogista. On ollut mielenkiintoista seurata elämäntaparemonttisi etenemistä. Kuitenkin tämä tehokkuusajattelu tökkii minua. Älä ymmärrä väärin, olen hyvin iloinen puolestasi, sillä olethan löytänyt elämääsi uutta energiaa ja hyvää oloa! Ehkä elämäntaparemonttilaisen kannattais myös pysähtyä miettimään syömänsä ruoan laadun lisäksi elämänsä laatua, vaikkapa sitä, mistä voisit luopua, jotta saat enemmän sitä mitä tunnet tarvitsevasi? Oletko esim miettinyt mitä asioita mahdollisesti pakenet pyrkimällä olemaan mahdollisimman tehokas?
Sain tämän kommentin sähköpostiini perjantaina kun olin Tepon ja hänen kaverinsa kanssa kahvilassa. Olen nyt täysin rehellinen kun sanon, että ensin minua hieman ketutti. Mietin, että miksi ihmeessä minun ei tulisi olla tehokas? (Nyt tämä minun reaktioni jo hieman hymyilyttää minua. :) )
Kun suuntasimme kotiin päin, kävelin Suomalaiseen Kirjakauppaan ja näin sattumalta hyllyssä Tommy Hellstenin "Pysähdy - olet jo perillä" -kirjan. Päädyin ostamaan sen ja luin sen tänään loppuun. Ostin kirjan, sillä aihe ärsytti minua ja koska lukijani kommentti pisti minut miettimään. Yleensä jos ärsyynnyn jostain, kiinnostun asiasta entistä enemmän. Mietin mielessäni, että miksi ärsyynnyin siitä. Halusin hieman selvittää asiaa ja siitä syystä varmaan päädyin ostamaan tuon kirjan.
P1090097
Nyt kun sain kirjan luetuksi voin sanoa, että se oli juuri oikea juttu minulle ja en voisi olla lukijalleni kiitollisempi. :) Kiitos siis tuhannesti! Tämä aihe oli juuri sellainen, joka minun tuli kohdata. Opin kirjan avulla itsestäni kasan asioita ja opin myös ihmisistä yleisesti. Tulin kirjainspiraation vallassa jopa listanneeksi (listaihminen kun olen) kasan eri asioita, joita rakastan ja mitä häpeän. Jaan teille nyt muutaman lainauksen tuosta kirjasta, jotka saivat minut ajattelemaan tai muuten vain koskettivat. Toivottavasti saatte niistä ajateltavaa:

Hyväntahtoisuudesta 
Mitä on hyväntahtoisuus? Se on sitä, että tahtoo toiselle hyvää. Mikä tekee sen mahdolliseksi? Se, että itsellä on hyvä olla. Silloin nimittäin sietää sitä, että toinen saa jotain hyvää, eikä vain siedä vaan tahtoo sitä, eikä vain tahdo, vaan jopa toimii sen eteen. Jos itsellä ei ole mitä tarvitsee, toiselle menevä hyvä on uhka. Silloin näkee muut kilpailijoina. Kun näkee muut kilpailijoina, syntyy kateuskulttuuri. Kateus syntyy siitä, mitä itse haluaisi, mutta mitä ei kykene sallimaan itselleen. 
Häpeästä 
Häpeä on omien tarpeiden ja tunteiden mitätöimistä. Häpeään sidottu ihminen ei voi sallia itselleen hyvää, sillä hän ei koe olevansa sen arvoinen. Häpeä merkitsee ihmisarvon kaventumista, ja se johtaa itsensä mitätöimiseen....Häpeä muuttaa heikkoiden huonoudeksi. Häpeä murentaa ihmisarvoa. Koska häpeä on yksi tuskaisimmista tiloista, mitä voimme kokea, siitä on päästävä eroon. Jos ihmisarvoa ei ole, se on rakennettava. Eräs keino luoda sitä on työ, uran tekeminen, menestys.... On kivuttava niin korkealle, niin ylös, ettei arvottomuus sinne yllä. Elämme kulttuurissa, joka perustuu paljolti häpeään ja joka tuottaa häpeää. Häpeä muuttaa heikkouden ja inhimillisyyden huonoudeksi.
Rakkaudesta 
Ainoa asia, jota ihminen ei voi itse saavutuksillaan hankkia on rakkaus. Samalla juuri rakkaus on se, mitä ihminen tarvitsee eniten.
DSCF5286
Hidastamisesta 
Hitaus on sitä, että näkee perhosen olevan keltainen silloin, kun se on keltainen. Hitaus on sitä, että tuntee tuulen hyväilyn poskellaan, mullan tuoksun sieraimissaan. Hitaus on sitä, että pilvi lipuu taivaalla ja kun se ottaa kotkan muodon, se ei jää huomaamatta. Hitaus on sitä, että on aikaa ihmetellä... Oletko sinä jo lakannut ihmettelemästä, kuten kaikki muut? 
Muuttumisesta 
Koska muuttuminen on vaikeaa, sijoitamme tämän päivän aina tulevaisuuteen. Miksi? Koska näin saamme jatkaa entisiä tottumuksiamme samalla kun niihin liittyvä syyllisyys lievenee. On helpompi elää syyllisyytensä kanssa kun on vakuuttunut siitä, että muutos tulee aivan lähiaikoina. Miksi muutosta on sitten niin vaikea toteuttaa? Siksi, että osa meistä haluaa sitä ja osa taas ei. Emme ole sitoutuneet muutoksemme koko persoonallamme. Muutos on prosessi, joka tapahtuu, se ei ole lupaus joka annetaan eikä suoritus, josta selviydytään.Helssten listaa kolme vaihetta, joita hänellä oli kun hän lopetti tupakan polton: 1) Tupakanpolton lopettamisen aloitus ja ymmärrys, ettei pysty lopettamaan 2) Tupakanpolton lopettamisen lopettaminen 3) Tupakanpolton lopettaminen.
I love the clouds
Tästä hetkestä 
Mitään muuta hetkeä ei ole kuin tämä hetki, juuri tässä. Siksi ihmisen onnellisuutta mittaa hänen kykynsä elää tässä hetkessä. 

Onko ukki käynyt turhaksi? 
Ajat ovat muuttuneet. Ennen vanhaan kun isoisä tuli katsomaan lastenlastaan, hän vei tämän mukaansa kalaan, metsälle tai johonkin muuhun jännittävään ja salaperäiseen aikuisten maailmaan kuuluvaan. Nykyään kun ukki tulee lapsenlastaan katsomaan, tämä esittelee ukille miten internetissä surffaillaan. Ukki katselee huuli pyöreänä, eikä ymmärrä siitä yhtään mitään, ei enää oikein jaksa edes kiinnostaa. Onko ukki käynyt turhaksi? 

Yksilöstä ja pinnallisuudesta 
Perheet muuttuvat kulutusyksiköiksi, pitkäaikaiset avioliitot käyvät yhä harvinaisemmiksi, sinkkuelämä yleistyy. Jäljelle jää pienin mahdollinen yksikkö: yksilö. Hänen on tultava merkitykselliseksi omin ponnistuksin, kun ei enää ole ketään vakuuttamassa häntä hänen arvostaan. Hän menettää syvyytensä, ja elämä ikään kuin pakotetaan pinnalle. Pinnallisella paljoudella pyritään kompensoimaan syvyyden puute. Elämästä tulee nopeaa ja virtaviivaista, kaiken on näytettävä hyvältä ja tehokkaalta. Heikkoudelle ei enää oleinhimillisyys muuttuu epäonnistumiseksi.
DSCF5243
Eilen pysähdyin koko päiväksi. Kävimme Mustikkamassa Tepon kanssa. Sen jälkeen katsoimme Stargate Atlantista, luimme kirjoja ja vain olimme keskenämme. Olin pysähtynyt ja en ollut pysähtynyt. Kun tänään luin kirjasta tuosta hitaudesta, katsoin ikkunasta ulos ja huomasin lokit ja pilvet. Olin läsnä tässä hetkessä ja minulla oli täydellisen hyvä olo.
Pitää aina muistaa se, että pienet asiat tekevät onnelliseksi ja elämäntaparemontissa ei saa liikaa ajatella suorittamista vaan siitä kannattaa myös nauttia. Se on täynnä aivan mahtavia hetkiä. Olen monena iltana lenkillä nauttinut iltataivaan väreistä ja sorsista, kukista, nuorista pareista, jotka kulkevat käsikädessä, koivuista, merestä, tuulesta.... Maailmassa on paljon kaunista ja se ei maksa mitään vaan nämä samat rikkaudet ovat kaikilla. Voisiko olla mitään kauniimpaa, jonka voi nähdä kuin aurinkoinen taivas, tähtitaivas, vuoret tai meri?

10 kommenttia:

Aaro kirjoitti...

Tämä oli juuri se postaus joka oli hyvä saada tähän väliin. Onnittelut siitä, että katsoit asiaa silmiin vaikka keljutti! Mahtavaa päivää sinulle.

Aaro kirjoitti...

Vielä hei palaute :) Jos saisit näiden tekstien loppuun FB:stä sellaisen suosittelunapin niin ois helppo vinkata eteenpäin. Kiitos.

Täältä löydät ja recommend on oikea sana suosittelulle.
https://developers.facebook.com/docs/reference/plugins/like/

Helene kirjoitti...

Kiitos Aaro! :) Bloggerissa on hieman haasteita noiden FB-likenappuloiden kanssa, mutta sain sen nyt lisättyä tähän postaukseen. Tuo Bloggerin oma FB-suositus-nappula ei mulla ole toiminut... Manuaalisesti tuon pystyy tekemään. Pitää tehdä jatkossa. :) Aika nopeesti se käy. :)

Helene kirjoitti...

@Aaro ja kiitti vinkistä! :)

Kimmie kirjoitti...

Itse sain jouluna lahjaksi saman Hellstenin kirjan ja kyllähän se herätti ajatuksia. Sen koommin en lenkillä käydessäni ole kuunnellut musiikkia vaan keskittynyt ihan vaan ihmettelemään kaikkea ympärilläni. Alkuun oman itsensä kanssa kaksin oleminen oli hieman pelottavaa mutta kun siihen tottui olen saanut siitä ihan uutta energiaa. Vielä kun kotonakin oppisi välillä vain olemaan, ilman tv:tä, radiota ja tietokonetta.

Sunset girl kirjoitti...

Aivan mahtava postaus. Tuo kirja vaikuttaa todella hyvälle. Muutenkin blogisi on ollut todella inspiroiva ja saa minut aina hyvälle tuulelle. Kiitoksia! :)

Helene Auramo kirjoitti...

@Kimmie. Kiitos vinkistä... Siis tuosta lenkkeilystä ilman musiikkia. :) Pitää kokeilla. Äsken kävin kaverin kanssa lenkillä ja keskityimme vain höpötämään erilaisia juttuja (en sitten edes huomannut katsoa mitä ympärillä tapahtui). Mutta ensi kerralla pitää kokeilla. :)

@Sunset Girl Kiitos! Mahtava kuulla! :)

Helene Auramo kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Kati kirjoitti...

Kirjakaupan kautta tänään kotiin, tuon kirjan minäkin haluan :)

Helene Auramo kirjoitti...

@Kati Hahah. Ostitko sen? Mitä mieltä olit? :)

Jaa blogikirjoitus kavereillesi