22. helmikuuta 2011

Happiness and doing kind deeds

Onnellisuus on yksi niistä aiheista, joita käsitellään kouluni kursseilla. Siellä käsitellään aihetta "The Circle of Life" -kaavion avulla. Itse en tuota kuviota täysin allekirjoita ja aion tehdä seuraavan vuoden aikana tuosta hieman oman version (julkaisen sitten sen täällä kun saan sen valmiiksi). Pääpointti kuviossa on kuitenkin hyvä. Sen avulla pyritään tarkastelemaan omaa elämää eri kategorioiden mukaan joita ovat: 
  • ihmissuhteet (relationships)
  • sosiaalinen elämä (social life)
  • koti (home environment)
  • kotiruoka (home cooking)
  • fyysinen aktiviteetti (physical activity)
  • terveys (healt)
  • talous (finance)
  • ura (career)
  • opiskelu/koulutus (education)
  • itseluottamus (confidence)
  • luovuus (creativity)
  • hengellisyys (spirituality)
Jokaista asiaa tulisi tarkastella omassa elämässään  jaantaa kouluarvosana sille, millä mallilla nämä kategoriat ovat. Tämä harjoitus kannattaisi tehdä joka kuukausi ja pyrkiä tekemään suunnitelmaa sille, miten omaa elämää saisi parannettua tai tehtyä onnellisemmaksi.
Kun tein tuon testin joulukuussa ensimmäisen kerran, nousi minulla erityisesti kotiruoka ja hengellisyys esille. Ennen en siis kokannut kotona ollenkaan. Nyt taas teen ruokaa päivittäin, joten se osa-alue on siis kunnossa. Hengellisyys-kategoria käsittää alleen niin uskomukset ja uskonnon, mutta myös hyväntekeväisyyden. Itse tartuin tuohon jälkimmäiseen ja päätin alkaa tehdä sen eteen enemmän töitä. Lisäksi tähän vaikutti tapaamiseni lääkäri Telarannan kanssa (hän on ollut asiakkaanamme ja sitä kautta olen tutustunut häneen) ja hänen hieno työnsä monen ihmisen hyväksi. 
So happy !
Haluaisin jakaa muutaman ajatuksen tuosta hyväntekeväisyydestä. Miksi se tekee ihmisistä onnellisempia? Olen lukenut kirjaa nimeltä "The how of Happiness" ja siinä sivutaan aiheitta tutkimusten pohjalta. Kyseisen kirjan mukaan hyväntekeväisyys lisää yleensä onnellisuutta sillä: 
- Kun on antelias ja tekee hyvää, se saa asenteen myös muita kohtaan muuttumaan positiivisemmaksi.
- Kun tekee töitä vähäosaisten kanssa, se saa sinut arvostamaan omaa elämääsi enemmän
- Kun teet hyvää myös omakuvasi voi muuttua myönteisemmäksi
- Kun teet hyvää, ihmiset mitä luultavimmin pitävät sinusta enemmän ja mahdollisesti auttavat sinua enemmän vaikeina hetkinä.
Kirjassa tuotiin pääosin nuo syyt esiin. Itselläni päälimmäiseksi on noussut se, että koen itseni paremmaksi ihmiseksi kun autan muita. Voin tietyllä tapaa olla ylpeä itsestäni ja siitä työstä mitä teen. Lisäksi se tekee minut onnellisemmaksi sillä muut ovat kiitollisia siitä työstä jota teen ja he pitävät sitä tärkeänä. 
Living a simple and meditative life
Mietin pitkään sitä, että mitä hyvää haluaisin tehdä. Jotenkin päädyin ajattelemaan Nuorten Kriisipistettä ja heidän hienoa työtänsä nuoria kohtaan. Sen sijaan että toimisin nuorten kanssa ehdotin, että yrityksemme ja minä tekisimme joka vikko kaksi tuntia töitä heille ja tekisimme juuri sitä mitä osaamme, eli konsultointia. Näin voimme olla heille eniten hyödyksi. Ja minusta tuntuu, että tästä he olivat todella tyytyväisiä. :)
Mostly Lab Day
Oletko sinä miettinyt vapaaehtoistyötä ja jos olet, niin mitä? 

My point for this blog post was to share some thoughts about happiness and why does doing kind deeds make people happy. I highly recommend you to read this book to get more information about the topic. I'm very sorry to tell that this blog post is too long for me to translate it this time. :( Hope you don't mind... If you would like me to translate it, please let me know. :)

9 kommenttia:

Someone kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Anonyymi kirjoitti...

Moi!

Kertoisitko, kuinka pitkä olet ja mikä on tavoitepainosi kiloissa? Jotenkin olisi mukava kuulla, että sinulla varmasti on terveet tavoitteet, eikä tämä olisi normaalipainoisen ihmisen (turhaa) laihduttamista :)

Yaelian kirjoitti...

Minulle vapaaehtoistyö on aina ollut tärkeää,sillä kun antaa saa samalla takaisin,ja vielä enemmänkin.
Suomessa olin parissa jutussa vapaaehtoisena,täällä nyt tällä hetkellä kerran viikossa autan läksyjen teossa vierastyöläisten lapsia ,olen vapaaehtoisena ympäristöjuojeluryhmässä sekä ulkoilutan joskus koiria eläinsuojeluyhdistyksessä.

ValintojaChoices kirjoitti...

Kiinnostavaa, että kurssillasi painotetaan elämän kokonaisuutta hyvinvointiin pyrittäessä. Viime aikana olen törmännyt ajatukseen, että hyvinvointiin tarvitaan tasapainoa työssä, vapaa-ajalla, ihmissuhteissa, mutta myös riittävästi kongnitiivisia haasteita. Utelias elämänasenne avaa uusia ovia ja pitää meidät virkeinä. Blogisi kertoo, että sinulla tämä viimeksi mainittu näyttää olevan kadehdittavan hyvin hanskassa. O:)

Hyväntekeväisyydestä: Täällä pienessä saarivaltakunnassa tämä puoli on paremmin esillä kuin koto Suomessa. Esimerkiksi itsepalvelukirppiksiä (joita Suomeen on kasvanut kuin sieniä sateellla) ei täällä ole. High Streetit ovat pullollaan eilaisia Charity Shoppeja kuten Oxfam, Red Cross, Hart Foundation, Loros vain muutamia mainitakseni. Nyt koko kansaa valmistellaan tehokkaan ja hauskan mainoskampanjan avulla Red Nose Daytä varten. Comic Relief idea taitaa vissiin olla jalkautumassa Suomeenkin. Viime vuonna Red Nose Day keräsi aivan järjettömän summan hyväntekeväisyyteen ja nyt koetetaan tietenkin rikkoa entinen kansallinen ennätys. Omalta osaltani organisoin ko. kanpanjaa työpaikalla. Hauskaa on tulossa, mutta siitä ehkä myöhemmin omassa blogissa...

On kiva kuulla opiskelujutuistasi. Uskoisin, että ne kiinnostavat meitä monia.
Merja UK

Taina kirjoitti...

Itsekkin olen jo pidemmän aikaa halunnut alkaa tekemään jonkinlaista hyväntekeväisyystyötä.
Uskon, että se antaa tekijälleen paljon. Nyt vaan äkkiä päättämään mikä olisi se omin juttuni.

Muutenkin postauksen aihe oli ajatuksia herättävä.

Miranda kirjoitti...

Olen mukana animalian ja Pesu ry:n toiminnassa vapaaehtoisena. Samat ajatukset tuosta hengellisyydestä heräsivät minullakin viime vuonna ja mietin itse myös tuota että jos teen hyvää muiden hyväksi niin tunnen oloni paremmaksi. Eläinten oikeuksien myötä tuli myös kasvissyönti ja ajatus vegaaniudesta...

Helene kirjoitti...

Voi kuinka moni kommentti täällä odottikaan! Ihanaa! :)

Ensimmäisen kirjoittajan viesti oli todella hyvä. Harm kun hän poisti sen... :)

@Anonyymi, olen 170cm ja tavoitepainoni on normaalipainon rajoissa, ei missään nimessä alipainoinen (siihen olisi matkaa yli 5 kiloa). Kilojani en ole blogissani vielä kertonut. Kerron sen ehkä sitten kun olen tavoitteissani. Tämä ei siis ole turhaa laihduttamista ja itse asiassa laihtuminen ei ole minulle se pääasia vaan se, että saan itseni voimaan paremmin. :)

@Yaelian Mahtava kuulla! Teet hienoa työtä!

@Merja KIva kuulla UK:n jutuista! Tee ihmeessä postaus siitä, miten Suomi voisi ottaa näissä asioissa mallia. Siitä olisi todella mielenkiintoista kuulla. :)

@Taina Kiitos. Mikä asia on sinua lähellä? Nuorte, eläimet, vanhukset?

@Miranda kiva kuulla. :) Ehkä sinun kannattaisi kertoa toiminnastanne Tainalle (edellinen kommentti). Hän kun etsii hyväntekeväisyyskohdetta.

Yleisenä kommenttina vielä se (minkä unohdin itse postauksessani mainita), että minulla on myös Laosissa kummilapsi. Hän on maailman suloisin tyypi. Ehkä joku päivä tapaamme. :)

me and myself kirjoitti...

ihana blogi sinulla, jatka samaan malliin :)

bellezza kirjoitti...

Hyvä kirjoitus ja hyviä ajatuksia! Hyväntekeväisyystyössä ainakin itseäni motivoisi osallistumisen ja auttamisen tunne. Monessa työssä toimitaan aika kovien arvojen armoilla, joten monella on nykyään tarve "tehdä jotain hyvää" ja toisaalta löytää elämäänsä uudenlaisia yhteisöjä. Monella auttaminen on samalla itsensä hoitamista, mutta siinähän saa kaksi kärpästä yhdellä iskulla :)

Hyväntekeväisyystyö on käynyt mielessä myös itsellä, kun elämä on tuntunut hektiseltä ja omat huolenaiheet raivostuttavan pinnallisilta. Olisi mukavaa, jos voisi kaiken kiireenkin keskellä jotenkin auttaa. Täytyisi vain lakata ihmettelemästä ja tarttua toimeen. Tapoja auttaa on niin paljon ja monet niistä ovat tosi joustaviakin. Toisaalta avun tarvetta voi löytyä yllättävän läheltäkin, esim. vanhukset samassa kerrostalossa olisivat varmasti monenlaisesta avusta mielissään. Välillä tuntuu, että Suomessa yhteisöllisyys on niin yksipuolista ja hyväntekeväisyys ja auttaminenkin täytyy olla todella hyvin organisoitua, että siihen ryhdytään. Harmillista kyllä, mutta kynnys tarjota apua esimerkiksi naapurissa asuville vanhuksille on aika korkea - se ei vain jotenkin tunnu luontevalta, mikä on todella sääli. :/

Jaa blogikirjoitus kavereillesi