20. marraskuuta 2010

Laserleikkaus ja fiilikset

Kävin eilen silmäleikkauksessa ja lupasin Facebooksisa, että kirjoittaisin omista kokemuksistani tänne blogiin. Muutama kaverini on kertonut harkitsevansa leikkausta ja toivottavsti heille on tästä tarinasta/tajunnanvirrasta jotain hyötyä. :)

Taustatiedot
Näköni oli ennen -3 ja -3.5. Sain ensimmäiset lasit kun olin noin 15-vuotias. Vihasin tuolloin laseja ja käytinkin paljon piilareita. Viimeisen parin vuoden aikana olen kuitenkin käyttänyt piilareita vain muutamaan otteeseen. Niiden käyttö on tuntunut epämiellyttävälle, sillä silmäni kuivuivat ja piilareiden laitto oli pitkillä kynsillä aina oma juttunsa.

Ennen leikkaukseen saapumista
Leikkausta edeltävänä ltana piti kaikki meikit pestä pois. Silmämeikkiä ei saa käyttää viikkoon leikkauksen jälkeen, mikä itse asiassa harmittaa minua kaikista eniten. :D Minulla kävi muuten hyvä tuuri, sillä aamulla ennen leikkausta minulla oli varattuna neljän tunnin workshop asiakkaalla. En siis kerennyt jännittä paljoa ollenkana leikkausta. Siirtymäaikaa asiakkaalta Terveystaloon oli varattu 30 minuuttia ja sainkin kollegaltani kyydin sinne, joten olin paikalla hyvissä ajoin. Mutta kiirehän tuossa tuli. :)

Terveystalossa
Kun ilmottauduin vastaanotolla, olin suoraan sanottuna paniikissa. Minulla oli sellainen olo, että ehkä tämä idea ei nyt ollutkaan se paras mahdollinen idea ja aloin miettiä, että jos joku asia menisikin pieleen. Apua jos pilaisin silmäni! Ehkä voisinkin olla ne lasit päässä koko elämäni, eihän se sittenkään niin huono idea olisi... :)

P1040613
Minut ohjattiin odotustilaan ja annettiin yksi rauhoittavava lääke muutaman ohjeen kanssa. Aikaa leikkaukseen oli tässä vaiheessa noin 45min ja välissä tapaisin lääkärini. Tässä ajassa minun tuli myös laittaa silmätippoja kolme kertaa noin viiden minuutin välein. 

Kun olin ottanut lääkkeen ajattelin hieman kirjoittaa ylös ajatuksiani. Niistä huomaa, että lääke vaikutti todella nopeasti ja kuinka rauhotuin täysin (seuraava osio on kirjoitettu odotushuoneessa läppärilleni):

Otin juuri läkkeet ja laitoin silmätipat, jotka tulee laittaa 5min välein. Lääke alkaa vaikuttaa jo kymmenessä minuutissa. Voiko se olla totta? Minulla ei ole paniikkia tai jännitystä. Tuntuu väsyneeltä ja painavalta. 

Lääkkeet poistivat ne kaikki huolet mitä minulla oli. Olen jotenkin vain tässä hetkessä ja en voi ajatella, minkälaista tulee olemaan olla leikkauksessa. Jotenkin tuntuu niin kuin mikään ei kiinnostaisi, tai en välittäisi mistään, sillä ajatukset eivät pääse pitkälle. Ne vain ovat tässä ja nyt ja minua ei kiinnosta ajatella mitä on kohta tai ei ole. Minua huvittaa vain olla. En voi nyt enää edes miettiä leikkausta. Olen hereillä ja en hereilä. Olen omassa maailmassa, omassa kuplassa ja tässä on ihan hyvä olla.  
Lääkäri kävi tuossa äsken kysymässä jotain ja en oikein osannut vastata muuta kuin, että olen hieman pihalla nyt. En pysty oikein keskustelemaan. Unohdan mitä pitää sanoa ja mitä kysyttiin.  
Onneksi kellossa on ajastin, sillä en ymmärrä ajasta yhtään mitään. Muutama minuutti niin sitten on taas vuoro tipoille. Niiden laitto on helppoa. Pelkäsin sitä hieman etukäteen, mutta jo tokalla kerralla se onnistui hyvin.  
En osaa tällä hetkellä ajatella, että miksi minua jännittäisi koko leikkaus. Siinä ei ole mitään jännitettävää. Jännitys ei hyödytä tai auta.
 
Leikkaussalissa
Minut haettiin leikkaussaliin ja ohjattiin makuuasentoon. Oikea silmä operoitiin ensin. Se puudutettiin tipoilla, jotka kirvelivät ihan vähän ja vain hetken. Kun se ei enää tuntunut, silmä oli ilmeisesti puutunut. Minun tuli katsoa sellaista punaista ja vihreää hieman sormenjäljen ja pikselöitymän sekoitusta. Jostain syystä ne toivat mieleeni viidakon. Sitten silmääni laitettiin joku “kuppi”, joka tuntui sellaiselta kuin kaukoputki olisi laitettu silmän ympärille. Siitä tuli pieni paine, mutta se ei sattunut. Silmä taisi tässä kohtaa mennä hetkeksi sumuiseksi ja minulle tuli sellainen olo, kuin olisin ollut keskellä sankkaa sumua. Sen jälkeen aloin taas nähdä punaista ja vihreää ja punaisen tuli keskittyä. Laser alkoi toimia ja siitä tuli pieni ääni, joka hieman pelästytti aluksi. Haju oli hieman palaneen käryinen. Tämä vaihe ei sattunut ollenkaan, mutta se oli epämiellyttävä siitä syystä, että minun tuli keskittyä täysillä punaiseen valoon. Mietin koko ajan, että en saisi katsoa mihinkään muuhun ja yritin tsempata itseäni siihen täysin. Pelkäsin, että pilaan leikkausen jos silmäni liikkuu. Vaihe kesti joku 20 sekunttia ja siinä se oli. Oikea silmä oli tehty. Sitten siirryttiin vasempaan silmään, joka meni aika lailla samalla kuviolla.
Leikkaus loppui ja lääkäri teki vielä silmilleni jotain (laittoi tippoja?). Sen jälkeen pääsin nousemaan ylös. Minua alkoi oksettaa ja pyörryttää. Sairaanhoitaja pyysi takaisin makuulle ja antoi minulle siellä hoito-ohjeet. Paha olo katosi viidessä minuutissa ja minut ohjattiin odotushuoneeseen. Sairaanhoitaja sanoi, että silmäni alkaisivat luultavasti kyynelehtimään ja se saattaisi kestää maksimissa jopa 6h. Kyyneleet alkaisivat tulla kun puudutusaine loppuu.  



Leikkauksen jälkeen
Minulta on tullut yhteensä kaksi kyyneltä. Eli silmiin ei ole sattunut tai kirvellyt ollenkaan. Näkö alkoi olla jo ihan ok eilen illalla (leikkaus oli klo 14.30), mutta tänä aamuna herättynäni voin jo sanoa, että näköni on erinomainen. 

12 hours after the eye surgery

Silmässäni on joitan verenpurkaumia, mutta ne lähtevät kuulemma viikossa ja niitä ei kukaan muu näe. Nyt minun pitää lisäillä slmätippoja tänään ja huomenna 8 kertaa päivässä ja sen jälkeen 4krt/pvä viikon verran. Yö pitää nukkua suojalasit päässä ja olin niissä laisessa aika pitkälti koko eilisen illan, sillä pelkäsin että hieroisin muuten silmiäni vahingossa.
Myös Anne on käynyt Terveystalossa ja hänen videonsa siitä löytyvät täältä. Itse katsoin nuo mainosklipit ja sanoisin, että omat fiilikset koko hommasta ovat todella positiiviset ja tapahtumat etenivät samalla mallilla kuin Annellakin. :)

Ei kommentteja:

Jaa blogikirjoitus kavereillesi