13. syyskuuta 2010

Paras mahdollinen maailma ikinä

Maanantait ovat minusta yleensä ihan kivoja päiviä. Ne alkavat aina klo 9.00 palaverilla ja sitten on useampi muu palaveri. Tänään iltapäivällä minua haastateltiin Länsiväylään ja sitten tein erinäisiä rästitehtäviä. Kotiin tulin vasta klo 19 ja sen jälkeen olen oikeastaan vain designannut juttuja. Normaalisti en olisi tänään pystynyt designaamaan, mutta jotenkin otin itseäni niskastani kiinni... Kai se oli se, että Teppo pyysi ja minusta oli ihan mukava tehdä töitä yhdessä.
Reflections Of Amsterdam - The Best Bike In The World
Tänään ei ollut kiva päivä. Tänään oli aamulla oikeastaan erittäin huono päivä. Sain erään huonon ilmoituksen... Yritin olla näyttämättä sitä, mutta kai sen kaikki näkivät että tämä vaikutti minuun.
Jos minua harmittaa töissä, haluaisin vain lähteä kotiin ja tulla seuraavana päivänä energisenä paikalle. Mutta jostain syystä en ole niin koskaan tehnyt vaikka saisinkin. Olin tyhjä kuori. Kananmuna. Siltä minusta tuntui.
Kuinka kauan riittää uskoa ja tarmoa ihmisellä? Kuinka kauan voin olla alkemisti?


Minusta on huvittavaa se, että vain 12 tuntia aiemmin voi kaikki mennä hyvin, niin hyvin että meinaan pudota tuolilta onnesta ja seuraavana päivänä se kaikki sortuukin kuin hiekkalinna yhden lauseen ilmoituksen muodossa. Olen taas niin kovin pieni tässä maailmassa. Yritän selittää itselleni, että tässähän saan koko ajan hyvää koulintaa ja koulutusta tulevaisuutta varten... Eipähän sitten enää satu. Mutta en kai usko tuota itsekään. Voi kun se kuori ei kasvaisi, vaan siitä tulisi vain entistä pehmeämpi. 

Ei kommentteja:

Jaa blogikirjoitus kavereillesi