22. heinäkuuta 2014

Syksyn tavoitteet

Tänään päivä alkoi jo ennen seitsemää, koska Mila päätti herätä tuolloin. Nukkumaan hän meni kello 23, joten yöunet olivat riittävät. Tein aamupalaksi smoothieta pitkäksi aikaa. Lounaaksi syötiin salaattia ja kvinoaa... Mutta illalla sitten tuli sorruttua simpukoihin. Tuli sentään lenkki tehtyä ja muutenkin puuhattua kaikkea hyödyllistä. Eli päivä ei mennyt täysin harakoille. Tulin laittaneeksi Tori.fi:lle myös tavaraa myyntiin (matto, My Little Pony -talo sekä AVENT-juttuja). Se oli ihan hyvä päivän saldo se.


Ikävä on kyllä sitä aikaa kun pystyi löhöämään ilman pelkoa siitä, että joku huutaa kuin maantiekiitäjä omassa pinnasängyssään ja vaatii huomiota. Nyt on harvoin sellaista hetkeä, että voisin vain heittää jalat sohvalle ja vaikka napata kirjan kätösiin. Aikaa osaa arvostaa enemmän. Ja etenkin nyt ymmärtää sen rajallisuuden. Yhdessä päivässä ei saa paljoa mitään tehtyä. En usko, että ennen olin sisäistänyt ajan merkitystä. Kaikki ne, jotka ovat raskaana, nauttikaa oikeasti joka kerta siitä kun voitte heittää vaan heittää jalat sohvalle. Se on arvokasta aikaa ja sitä tulee ikävä.

Vaikka tämä nyt saattoi kuulostaa elegialle, en halua antaa väärää kuvaa. Mikään ei ole niin ihanaa kun aamuinen vauvan hymy. Mila on joka aamu selkeästi onnellinen herätessään uuteen päivään. Samalla sitä itse ajattelee, että "Hei, tää päivä on mun ja mä voin päättää mitä mä teen omalla ajallani. Mä voin siis tehdä siitä ihan minkälaisen vaan!". Sitten vauva sanoo byähähähäää ja ajatuksesi kupla poksahtaa: "Okei. Mä päätän melkeen kokonaan mitä teen."

Ollaan tässä kaiken lomassa muuten suunniteltu reissua Amsterdamiin. Aluksi mietimme reissua etelään, mutta sitten aloimme miettiä, että siellä voisi olla Milalle liian hikiset oltavat. Italia ja Espanja ruksattiin yli. Jos on vinkkejä tälle reissulle, niin kommenttiboksiin voi antaa vinkkejä.

Syksyn tavoitteet
Koska syksy alkaa jo kolkutella oven takana, on aika miettiä mitä sitä haluaisi saavuttaa. Syksylle olen asettanut seuraavat tavoitteet vapaa-ajalle ja näiden määrittelyssä olen käyttänyt IIN:n Circle of Life -kaaviota:



Health/Cooking
- Maidoton ja viljaton ruokavalio, 80-20 säännöllä
Olen todennut tämän hyväksi itselleni aiemmin. Tuo 80-20, eli 20% voi fuskata -sääntö on myös ollut minulle toimiva.
Miten aion päästä tähän? Yhdessä Pasin kanssa tekemällä ruokaostokset Foodie.fi:n kautta kerran viikossa (estän näin houkutukset). Foodie on muuten ollut todella hyvä palvelu. Kirjoitin siitä Image-lehteenkin. Suosittelen!

Physical Activity
- Urheilua vähintään 5krt/vko
Tavoitteena on päästä raskauskiloista eroon ja voida paremmin. Liitoskivut tuntuvat edelleen, eli se haittaa tätä projektia. Mutta liikunnaksi lasketaan myös kävely ja mm. Tracy Andersonin treenit, joista pidän.

Creativity
- Kirjoittaa kirjaani 10 sivua
Se olisi noin 2 sivua/kk. Ei mahdoton tavoite. Kalenterista pitää tälle vain varata aikaa.
- Lukea yksi kirja per kk.
Otan kirjan työmatkoille mukaan.  Luen kyllä yleensä muutaman kirjan kuussa Kindle-sovelluksestani, joten yksi kirja per kk on aika pieni tavoite. Ehkä se pitäisi korottaa?
- Päivittää tätä blogia säännöllisesti
Tämä voi osoittautua haasteelliseksi. Ehkä otan tavaksi kerrata täällä päivän kulkua ja pitää tätä päiväkirjanani. Ehkä se silloin onnistuu. :)

Relationships
- Joka kuukausi viettää enemmän aikaa Pasin kanssa kahdestaan.
Tämä tavoite vaatii myös kalenterin hallintaa, eli meidän pitää vaan varata kalenterista aika ja saada hoitaja paikalle. Jos Katri luet tätä, vinkkivinkki. :D
Home environment
-  Saada kodin pienet projektit valmiiksi. Näitä on listattu Pasin kanssa ylös. Isoin projekti on ehkä olohuoneen seinä.
Tämän tavoiteen onnistumisesta Pasi tulee pitämään kiinni, joten minun ei tarvitse pitää erillistä kirjaa siitä.
Finances
- Säästää mökkiä ja matkoja varten ja laittaa stopit turhille laskuille, joita tippuu postilaatikosta ja luottokortille.
Teen selkeän säästösuunitelman ja käyn läpi kaikki luottokorttilaskuni ja muut laskut. Osa luottokorttilaskuista minun kannattaa käydä läpi myös Pasin kanssa. Viimeksi huomasimme, että molemmat maksoivat Netflixistä samaan aikaan.... Vaikka tämä oli vaan noin 9€/kk, se on kuitenkin vuodessa jo yli satku.

Muita:
- Reissuja vähintään kaksi. Yksi pidennetty viikonloppu ja yksi pidempi parin viikon loma mm. Aasiaan tai Jenkkeihin.
Jotenkin minusta tuntuu, että tämän suunnittelu ei tule olemaan ongelma... :D
- Avata nettikauppa yhdessä Pasin kanssa.
Tästä tavoitteesta Pasi tulee pitämään kiinni, joten se tulee toteutumaan.
- Opetella parempaa ajanhallintaa
Tähän on jo koulutus sovittuna. Myös äitiys varmasti auttaa tässä.

Sellaisia tavotteita... Unohtuikohan jotakin? Se selviää myöhemmin.

18. heinäkuuta 2014

Mitä lahjaksi vastasyntyneelle?

Nyt kun olen sopeutunut vauva-arkeen (niin hyvin kuin minusta minä voin siihen sopeutua :)), on aika jakaa ajatuksiani tarpeellisista tavaroista, joita voi antaa lahjaksi pienen vauvan perheelle. Tämä toimikoon myös itselleni muistutuksena jos joku päivä en enää oikein muista, että mitä sitä oikein tarvitsikaan. :)

Ennen minulla ei ollut tästä aiheesta siis yhtään mitään käsitystä, mutta nyt on alkanut selkiytyä mikä on oikeasti tarpeellista ajattelin tästä syystä jakaa ajatuksiani. Kommenttiosioon voi laittaa omia vinkkejä! Minusta toimivimmat lahjat ovat:

Pyyhkeet ja rätit sekä peitot
Rättejä menee useita päivässä vauvan pulautellessa ja kuolatessa. Niitä ei minusta voi olla liikaa. Meillä on niitä varmaan parikymmentä käytössä ja silti aina silloin tällöin tuntuu, että niitä on liian vähän vaikka pyykkikone tuntuu pyörivän päivittäin. Rättejä voi olla sekä pieniä, että isoja. Itse olen tykännyt valkoisista ihan sellaisista perusrievuista ja bambupyyhkeistä. Hauskana juttuna muuten se, että minä en pienenä suostunut kuulemma käyttää mitään valkoista rättiä, jollei sen reunoja oltu puhkottu joko omien sormieni kautta tai sitten saksilla. :D
Peittoja menee sekä vauvan päälle, että sen alle jos se on vaikka sohvalla tai lattialla. Mila tykkää olla aika paljon sohvalla ja varsinkin kun se ei ole vielä ennen eilistä päivää osannut kääntyä se oli helppoa. Nyt on siis haasteellisemmat ajat edessä. :) Peittona pehmeät toimivat ja lampaantalja on myös aika toimivaksi todettu.  

Bodyt ja vaatteet 
Erilaiset vauvan asut ovat myös hyviä ostoksia. Tosin makuja on erilaisia ja jotkut eivät esimerkiki halua mitään vaaleanpunaisia juttuja tytöille tai vaaleansinisiä pojille. Siksi valkoinen tai sukupuolineutraali vaate voi olla paras ostos. Meillä näillä seikoilla ei ole ollut väliä, mutta jos ostan muille lahjoja kannattaa tämä huomioida varsinkin jos vanhemmat eivät ole kovin tuttuja.

Kun vauva on alle kaksi viikkoa vanha, sen kynsiä ei saa leikata ja se voi tästä syystä raapia kasvojaan. Etenkin vastasyntyneelle sellaiset bodyt, joissa on käännettävät hihat (joilla saa kädet ja kynnet piiloon) ovat hyviä. Ne voivat olla kuitenkin suhteellisen kalliita.

Huomioitavaa on myös kokojutut. Vauva kasvaa näistä kaikista pienimmistä vaatteista todella nopeasti ja osalle kaikista pienimmät vaatteet voivat olla heti jo liian pieniä. Ehkä suosisin tästä syystä 3-6kk vaatteita tai jopa vanhemmille vauvoille sopivia vaatteita. Kaikki kun tuntuvat antavan näitä vaatteita erittäin pienikokoisille, voi syntyä sellainen tilanne, että vauvan ollessa ihan pieni, vaatteita on paljon ja sitten yhtäkkiä vaatteita ei olekaan riittävästi.

Mila tällä viikolla. Saimme tämän ihanan sitruunabodyn lahjaksi. Se on ollut kovassa käytössä.
Sukat, housut ja sukkahousut 
Sukkia, housuja ja sukkahousuja ei minusta voi olla liikaa. Sukat voivat tosin putoilla helposti jaloista, jos ne ovat liian isoja. Siksi ehkä housut ja sukkahousut ovat parhaita. Jos osaat kutoa, villasukat ovat myös talvella erinomainen lahja. Kenkiä vauvat eivät käytä ollessaan pieniä. Eli jos ostat kengät, ne tulee käyttöön sitten vasta myöhemmin. Ne ovat kuitenkin erittäin söpöjä, joten ihan sen takia myös kivoja lahjoja. :D

Mila sai ihanat Converset lahjaksi.
Pipot 
Vaikka olisi kesä, vastasyntyneet ja vauvat käyttävät pipoja. Meille sanottiin synnytyslaitoksella, että hikka voi johtua siitä, että vauvalla ei ole pipoa. Pipo on meidän vauvalla kuitenkin sellainen, mikä tuntuu ärsyttävän sen pudotessa hänen silmilleen. Liian isot pipot ei siis toimi ja liian pienet ei mahdu päähän. Äitini kutoi todella hyvän kypärämallisen pipon. Se on Milasta ollut mukava.

Tuttipullot 
Meistä parhaat tuttipullot ovat olleet Avent-merkkisiä ja niistä 1-tutilla varustettuja. Tuttiosioita on siis erilaisia ja tuttipulloja erilaisia. Jos meidän vauvalle antaa meillä esimerkiksi 2-tutilla maitoa, se pulauttaa sen lähes kokonaan ulos. Kakkostutti antaa vauvan suuhun enemmän maitoa kuin 1-tutti.
Muutama sana myös ihan näistä normaaleista tuteista tähän yhteyteen (ei siis maitopullon tuteista)... Moni ei suosittele tutteja käytettäväksi (hampaat voivat alkaa kasvaa väärin). Kaikki vauvat eivät niistä myöskään välitä. Esimerkiksi meillä Mila ei niistä tykkää. Tästä syystä tutti voi olla turha lahja.


Lelut 
Vastasyntynyt ei leluista yleensä ymmärrä mitään. Ensimmäisenä astuu kuvioon erilaiset purulelut, joilla vauva voi helpottaa oloaan kun hampaita alkaa ilmestyä. Värilliset erilaiset rattaisiin kiinnitettävät lelut voivat myös toimia ja helistimet. Me ostimme Hymy-helistimen, mutta Mila ei ole siihen erikoisemmin reagoinut. Vauva ei myöskään ihan pienenä osaa tarttua leluihin, joten se on ihan hyvä huomioida niitä ostaessa. Lelut toimivat totta kai sitten myöhemmin. :)

Synnytyssairaalasta saimme tällaisen lahjapakkauksen, joka sisälsi mm. Pampersin ja Liberon terveiset.
Eli yhteenvetona ehkä nuo rätit ja pyyhkeet ovat helpoimpia lahjoja, tosin ehkä hieman tylsiä. Myös sukat, bodyt ja sukkahousut toimisivat meillä. Aina voi myös muistaa äitiä ja esim pieni pullo skumppaa tai sampanjaa voi olla toivottu lahja. Isoa pulloa kun imettäessä ei voi oikein juoda ja sitä ei sitten ehkä raaski avata. Näiden lisäksi myös itsetehty "hoitolipuke" voisi olla hyvä lahja, jossa lupaat antaa perheelle esim. lastenhoitoapua. Vanhemmat varmasti arvostaisivat omaa aikaa, jos voisit mennä auttamaan heitä esim. lasten hoidossa tai vaikka ruoanlaitossa. Kavereita voi muuten olla vaikea pyytää auttamaan arjen askareissa.

Onko teillä antaa lahjaideoita? Mistä olette itse tykänneet?

12. heinäkuuta 2014

Olen äitinä 3 kuukautta vanha

Aika on luksusta. Se on nyt ehkä päällisimpinä mielessäni. Oma aika. Se aika, jonka voi viettää vaikka suihkussa kun kuulee vaan sen veden ropinan ja laittaa silmät kiinni. Se on luksusta. Tai se kun laitan Bosen kuulokkeet korville ja voin laittaa niiden ääneneston päälle ja olla vain siinä hiljaisuudessa tai sitten kuunnella musiikkia niin kovaa etten kuule mitään muuta. Se on luksusta. Ja samalla mietin, että kuinka kauheaa on se, että ajattelen näin. Saisiko äiti ajatella näin? Minunhan tulisi nyt nauttia vauva-ajan joka hetkestä. Enkä halua olla kiittämätön, sillä kiitän koko sydämestäni kaikesta mitä olen saanut.

Minä venessä Uudessakaupungissa

 Olemme tehneet paljon erilaisia juttuja viime aikoina. Olemme käyneet Uudessakaupungissa, Porvoossa, Suokissa ja vaikka missä. Aika tuntuu vain katoavan johonkin. Yhtäkkiä on koko päivä mennyt ja et osaa ihan tarkkaan sanoa, mihin se on kulunut. Se matelee ja menee jostain ihmeen madonreijistä eteenpäin. Välietapit tuntuu jäävän jonnekin unholaan. Harmillista, sillä tästä ajasta saisi jäädä enemmän muistijälkiä. Näihin hetkiin haluaisin varmasti joskus vanhoilla päivilläni palata.

Mila on ollut helppo lapsi ja nyt hänen täyttäessään kolme kuukautta on hänellä jo selkeä unirytmi olemassa. Hän nukkuu klo 23-06 välin lähes aina kokonaan. Se on luksusta. Se, että on yhtenäinen yö on arvokasta. Tosin ei minua haittaa paljoa herätä neljän aikaan aamuyöllä. Heräsin tuohon aikaan jo silloin kun olin raskaana joka yö.

Mila
En ollut koskaan ennen Milaa tuntenut ketään pientä vauvaa. Tunnustan, etten oikein pitänyt vauvoista ennen Milaa, koska ne olivat minusta jotenkin pelottavia. En osanut suhtautua niihin. Ne eivät olleet minusta ihmisiä eivätkä eläimiä. Ne olivat vauvoja ja en osannut käsitellä niitä. Pyrin välttelemään niiden sylissäpitämistä tai koskemista. Ei siis liene mikään yllätys, että minulle oli aikamoinen shokki se, että vauva olikin niin epäsosiaalinen. En tiennyt ettei vauva osaa nauraa, itkeä kyyneliä, katsoa ihmisiin, jokeltaa tai oikeastaan reagoida paljoa mihinkään. Vauva vaan söi, nukkui ja itki. Tämä osoittautui minulle ehkä kaikista haastavimmiksi, sillä olen tottunut käyttämään aivojani niin paljon töissäni, että yhtäkkiä kun vauva ei niitä laita samalla tavalla rasitukselle, se tuntui aika-ajoin melko turhauttavalle. Yritin keksiä erilaisia juttuja, jotta saisin itselleni virikettä jotta jaksaisin päiviä paremmin ja saisin ruokittua aivojeni ruokahalun.

Nyt Mila jo onneksi hymyilee ja jokeltelee. Ja muutenkin on paljon sosiaalisempi. Hän tuntuu nauttivan musiikista. Laulan hänelle joka päivä ja olen kehittänyt omia kappaleita, jotta huvittaisin samalla itseäni. Olen myös oppinut käsittelemään vauvoja ja ymmärtämään ja toisaalta olemaan ymmärtämättä niiden kommervenkkejä. :D

Liikunta on osoittautunut haasteelliseksi, sillä liitoskivut jatkuvat edelleen lenkkeillessä. Kävely kuitenkin toimii ja olen nyt aloittanut Tracy Andersonin Post Pregnancy -treenin. Se on minusta hyvä vaikka olinkin melkoisessa shokissa kun tein sen ensimmäisen kerran ja tajusin, etten pystynyt tekemään monia liikkeitä. Painonpuotukseni on pysähtynyt ja nyt tarvitaan liikuntaa ja ruokavaliomuutosta, jotta pääsisin vanhoihin mittoihini. Tämä haaste on otettu siis vastaan. :)

Smoothieta aamupalaksi

Kaiken kaikkiaan tämä kolme kuukautta on ollut sellaista aikaa, etten ikinä voisi siitä luopua. On ollut mielenkiintoista huomata kuinka lapsi on muuttanut ajatusmaailmaani todella paljon. Olen edelleen se sama Helene kuin ennen, mutta nyt minulla on kasa muita vastuita ja yksi uusi omaa elämääni tärkeämpi asia. Vauva on tuonut myös tämän kaiken ohella muita hyviä ominaisuuksia elämääni. Minusta nimittäin oma ajanhallintani on parantunut huomattavasti. Yhtäkkiä aikaa on vaan paljon vähemmän.

Mökin rannassa tällä viikolla
Eli siis mitä minulle kuuluu? Hyvää. Kaikki on hyvin ja olen kiitollinen. Mitä sinulle kuuluu?

P.S. Minua voi seurata Instassa @heleneauramo

28. toukokuuta 2014

Tempurin Ombracio-tyyny ja kuulumiset

Pakko vinkata. Ne jotka tuntevat minut, tietävät että olen Tempur-fani. Minulla on Tempurin peitto sekä tyyny ja ilman sitä tyynyä en enää haluaisi enää nukkua. Muistan nuoruudessani erään ystäväni, joka aina raahasi omaa tyynyään mukana kun oli reissuilla. Silloin hieman kummaksuin hänen käytöstään, mutta nyt ymmärrän mistä oli kyse. :) Ja se, miksi tästä on nyt pakko mainita on se, että se on alessa. Tempurin Ombracio-tyyny löytyy nyt Stockmannilta alennuksineen 140 euron hintaan.
Sitten kuulumisiin. Päivät menee nopeesti ja jotenkin sellaisella kaavalla, etten aina oikein meinaa muistaa, mitä edellisenä (tai samana) päivänä on tapahtunut. Päivät ovat samankaltaisia ja kuitenkin erilaisia. Joka päivä olemme pyrkineet lenkkeilemään, tosin tänään sää on ollut niin kamala, ettei kauheasti huvittanut illalla lähteä käppäilemään. Toivottavasti Juhannus ei ole tällainen.




Tänään olin muuten neuvolassa jälkitarkastuksessa ja kaikki vaikutti menneen oikein mallikkaasti. Saan siis aloittaa kevyen juoksun (5.5 viikkoa synnytyksestä). Käväisin hakemassa testiin Suunnon ja nyt aion testailla sitä lenkeillä. Päivällä kävin lounaalla työkavereiden kanssa. Mila jaksoi taas hyvin ja siksi päivä menikin mukavasti. Jännä ja toisaalta hieman pelottavakin tunne muuten se kun oma mieliala on niin riippuvainen Milan mielialasta. Tavallaan aika häiritsevää se kuinka kokonaisvaltaisesti lapsi vaikuttaa. Sitä en kyllä mitenkään voinut käsittää etukäteen.
Nyt Mila istuu Pasin sylissä ja meneillään on nukuttamisoperaatio. Yleensä tässä menee noin tunti. Tämä tunti on omaa aikaa ja päätin käyttää sen ajan nyt kirjoittamalla blogiin. :D
Loppun vielä uusin Lana Del Reyn biisi. Mitä mieltä olette siitä?


Mukavaa viikkoa!

25. toukokuuta 2014

Tavotteita ja ajatuksia tältä viikolta.

Tänään kävimme aamulla äänestämässä ja samalla teimme pienen lenkin. Luin eilen yöllä Sports Ladyn blogia ja sieltä nappasin seuraavan idean: voit sauvakävellä
samalla kun mies työntää rattaita. Kaivoin siis pölyttyneet sauvat esiin ja testasin niitä. Tuntui käsissä. Vitsit kun tuli tajuttua, etten ole tehnyt mitään käsitreenejä sataan vuoteen. Tavoitteena on nyt käydä joka toinen päivä tämmöisellä lenkillä. Lähes aina kun Pasi tulee mukaan.

Muuten en olekaan sitten tänään oikein tehnyt muuta kuin viihdyttänyt Milaa. Syötön aikana katsoin samalla katsoin muutaman leffan. Toinen niistä oli Blackfish-niminen dokumentti miekkavalaista. Trailerin voi katsoa täältä. Kyseinen pätkä löytyi Netflixistä ja voin suositella sitä. Päälimmäisenä jäi mieleen sääli näitä vankina eläviä eläimiä kohtaan ja sitten toisaalta niiden älykkyys. Niiden aivot ovat ilmeisesti osittain kehittyneempiä kuin ihmisten.

On ollut ihana huomata muutaman viikon aikana Milan kehityksessä seuraavia etappeja:

  • Hän pystyy ryömimään vatsan päällä pienellä avustuksella. 
  • Mila pystyy kääntämään päätä kun makaa mahallaan.
  • Mila pystyy ponnistamaan jaloilla maasta kun häntä tukee ilmassa. 
  • Minusta on ihanaa kun hän on nykyisin myös hereillä entistä enemmän. Hän on selkeästi aktiivisempi ja läsnä. Enää arki ei ole ainoastaan pääasiassa syömistä ja nukkumista. Nyt mukana on tämä nk. liveaika. Olen yrittänyt keksiä erilaisia tekemisiä hänen kanssaan, joista itselleni on ehkä mieluisin laulaminen ja hänen liikuttaminen rytmissä. Minusta Mila näyttää tykkäävän musiikista ja rytmistä.


Tässä hieman suunnittelin ensi viikon juttuja. Mitään suurta ei ole tiedossa. Olisi kiva jos saisimme Milan huoneen lopulta järjestykseen ja erään välihuoneen kirjahyllyt seinille. Muutama pakollinen juttu on kuitenkin tiedossa:

  • Ensi viikolla on synnytyksen jälkeinen jälkitarkastus. Se on siis noin kuusi viikkoa synnytyksen jälkeen ja jotenkin minusta tuntuu, että se on kovin myöhään. Tosin en osaa oikein verrata muihin. Minulla olisi kauhea hinku lenkille, mutta se ei taida olla vielä mitenkään mahdollista. Siitä siis ajattelin ensi viikolla kysyä. Haluaisin saada raskauskilot pois elokuun alkuun mennessä. Nyt kun kunto alkaa olla jo hyvä, ajattelin aloittaa plänäämisen tätä tavoitetta silmällä pitäen. 
  • Pitäisi hoitaa ristiäissuunnittelut. Ne lähestyvät parin viikon päästä. Ristiäismekko on hoidossa. Se tulee olemaan sama kuin minulla oli aikoinaan. Myös kastemalja on sama. 

Tämän viikon Hip 3:
1) Suihku. En ole koskaan nauttinut suihkusta niin paljon kuin nyt. Syynä on se, että siellä on täysin oma rauha. Alla esittelyssä lempparisuihkutuotteet tällä hetkellä.
2) Laihtuminen. On ihanaa kun on niin paljon kevyempi kuin loppuraskaudessa. Minulta lähti parissa viikossa kymmenen kiloa. On ihanaa kun voi taas kävellä ilman, että sattuu ja tuntuu painavalle. 
3) Vierailu Oopperan kulisseissa. En ollut koskaan tiennyt, että siellä tehdään kaikki puvut ja lavasteet itse. Pakko päästä Oopperaan. Aivan mahtava kokemus. Alla muutama kuva sieltä ja illalliselta:




Mukavaa ensi viikkoa!


24. toukokuuta 2014

Täydellinen päivä

Tänään Helsingissä oli aivan loistava sää. Aurinko paistoi ja mittarilukemat taisi olla about 27C. Lähdimme Pasin kanssa kävelylle. Aluksi tarkoituksenamme oli suunnata Gallen Kallelan museota kohti, jossa olin ollut kävelyreissulla eilen. Loppujen lopuksi päädyimmekin ainoastaan kiertelemään Munkkivuoressa. Rakastan tätä Helsingin kaupunginosaa ja minua ei yhtään haittaisi joskus asua siellä. 
Sattuikin mukava yllätys. Helsingissä olikin siivouspäivä. Tämä tarkoitti sitä, että pihoilla oli kirppiksiä. Ostimme muutamilla euroilla Milalle vaatteita ja parit taulunkehykset. 
Istuimme Milan kanssa kahvilassa. Tuntui kuin olisi ollut lomalla jossain etelässä. 
Myös Munkkivuoren ostarilla oli joku juhla ja oli ihana nähdä niin paljon hyväntuulisia ihmisiä nauttimasta kesäpäivästä. Extempore kävimme ottamassa Milalle myös passikuvat. Eli seuraavaksi passinhankintaan ja sitten voimmekin aloittaa reissaamisen. Ensimmäisenä matkakohteena on luultavasti Tallinna, mutta haaveilemme Etelä-Euroopan matkasta ja loppuvuodesta Aasian reissusta. Viime jouluna olimme Malesiassa, Singaporessa ja Thaimaassa. Joku samansuuntainen matka olisi ihana. Toisaalta haaveilen Japanista, Hong Kongista ja Taiwanista. Mutta saa nähdä miten käy, hieman katsomme vielä miten Mila tulee käyttäytymään seuraavina viikkoina ja kuukausina. Jos kaikki menee yhtä hyvin kuin tähänkin asti, niin silloin reissu on mahdollinen jo melko pian.
Iltapäivällä kävimme vielä kavereilla grillaamassa. Söin siellä aivan superhyvää porkkanakakkua, jonka resepti oli poimittu Lähiömutsi-blogista. Sitä pitää testata. 
Illalla meille viritettiin kisastudio. Mila nukkui tyytyväisenä ja toivottavasti hän herää seuraavaksi syömään puolen yön aikaan. Se tarkottaisi, että sitäseuraava ruokailu on noin neljän aikaan. Minä saisin nukkua kunnolla. <3

Tänään minulla on ollut sellainen jännä tunne, että olen unohtanut jotain tärkeää. En muista mitä ja se tunne on todella ärsyttävä. Toivottavasti se ei ole mitään todella suurta. 

21. toukokuuta 2014

Raskaana ja äityislomalla oleva yrittäjä

Toimistovierailut on nyt koettu Milan kanssa hänen täyttäessään kuukauden. Niiden onnistumisprosentti on toistaiseksi ollut 50% (N=2). Ensimmäisellä kerralla Mila nukkui koko vierailun ajan, paitsi välillä söi 20 minuuttia. Toisella kertaa hänen kanssaan tuli sitten seurusteltua koko aika ja nukkuminen ei kiinnostanut ollenkaan. Mutta kivaa oli!

Kun sain tietää olevani raskaana, aloitin netissä metsästyksen, jonka tavoitteena oli löytää ohjeita siihen miten yhdistää yrittäjyys ja vauva. Tulokset olivat siinä suhteessa heikot, etten löytänyt hyviä lähteitä. En löytänyt sellaisia henkilöitä, joiden tilanne olisi ollut juuri sama kuin minulla. Suurin apu tuntui löytyvän ulkomailta ja etenkin kirjojen muodossa. Ostin jopa Darla DeMorrow:n kirjan nimeltä "The Pregnant Entrepreneur". Se toi jotain pientä lohtua minulle kun se oli postissa matkalla luokseni (tuntui, että olin etenemässä tässä projektissa). Sen hyödyt olivat kuitenkin loppujen lopuksi minimaaliset. En saanut kirjasta oikein mitään sellaista irti, mitä olisin halunnut. Mitä sitten halusin? Ehkä jotain vastauksia ja selviytymiskeinoja.


Mitä olen sitten oppinut vauva-arjen ja yrittäjyyden yhdistämisestä?
9 kuukautta on hyvä aika saada asioita suunniteltua (niin paljon kuin niitä nyt yleensäkin voi suunnitella. Eli suunnitelmat menevät kuitenkin uusiksi. Esimerkiksi minun vauvani päätti tulla ulos kaksi viikkoa etuajassa. Se oli oikeasti kaksi viikkoa omia suunnitelmiani etuajassa.) Tämä aika on tärkeässä roolissa. Sinun tulee tehdä päätöksiä kuinka hoitaa se aika kun olet poissa ja toisaalta miten varmistaa, että palattuasi töihin, homma alkaa heti rullaamaan. Itselläni tämä merkitsi töissä tehtävien uudelleenorganisointia ja toisaalta monien palaverien sopimista vasta kuukausien päähän, siihen kun itse olisi jo takaisin maisemissa.
Käsityksesi ajasta tulee muuttumaan. Kun ennen tarvitsit sähköpostin lähettämiseen viisi minuuttia, nyt se voi viedä 4h kun et vain pääse lähettämään sitä. Päivä menee hetkessä.
Älä ota itsellesi liikaa työtä/vastuuta äitiysloman ajaksi. Se hajoittaa jos et pysty takaamaan samaa laatua kuin ennen (näin ainakin minun kohdallani). Vauvalla on oikeus sinun aikaasi. Mikä on vauvasi tunnin hinta jos se menee töihin? Nämä kaksi lausetta sai minut pysähtymään. Totta kai silloin kun hän nukkuu voit tehdä mitä haluat, mutta hänen nukkumisajankohdistaan ei ole mitään takeita. Joskus hän voi nukkua neljä tuntia putkeen. Joskus taas koko päivä menee valveillaoloon, itkuun ja syöttöön.
Vauvalla on vaikutus liiketoimintaasi. Se tulee hyväksyä. Ja se on ok. Itselläni on hyvä tilanne siitä syystä, että pystyn tekemään töitä myös etänä ja minulla on tiimiä, joka pystyy tekemään töitä itsenäisestikin. Yksityisyrittäjillä tilanne on toinen.
Aivosi toimivat eri tavalla. Yrittäjänä olen totuttanut aivoni prosessoimaan paljon tietoa nopeassa ajassa ja hallitsemaan monia asioita samanaikaisesti. Vauva-arjessa aivot ovat toisella tavalla rasituksen alla (monelle unen puutteen takia). Itselleni on ollut haastavaa se, että en voi käyttää aivojani samalla tavalla kuin ennen. En voi paneutua haastaviin tai luoviin projekteihin, jotka ovat olleet minulle aina onnentuojia. Kai se voisi olla verrattavissa siihen, ettei harrastaisi liikuntaa kun on tottunut aiemmin joka päivä näin tekemään.

Näitä ajatuksia tänään. Onko minulla kohtalotovereita? 

Jaa blogikirjoitus kavereillesi